Saimaan saaressa kasvaa kuusia, joiden jahtaaminen on kaiken vaivan arvoista — Pertti Mankin kotisaaressa Taipalsaarella kasvavat juhlakuuset istutettiin tasan 50 vuotta sitten

Suomi 100 on ollut tuotekehittelyn juhlaa. Yksi on kuitenkin pysynyt vuosikymmenistä toiseen: suomalainen kuusi. Etelä-Saimaa lähti jahtamaan viisikymmenvuotiaita kuusivalioita Saimaalle.

Helena Korpela

Julius Nissilä (edessä) ja Sherzan Mehmetoglu Pertti Mankin kotitilalla Suuren Turasalon saaressa Taipalsaarella. Mehmetoglu katselee viisikymmentävuotiaita Kotikuusia.
Julius Nissilä (edessä) ja Sherzan Mehmetoglu Pertti Mankin kotitilalla Suuren Turasalon saaressa Taipalsaarella. Mehmetoglu katselee viisikymmentävuotiaita Kotikuusia.

Venematka hyisellä Saimaalla kirpaisee poskia. Se, mikä rannassa tuntui laiskalta pikku lumisateelta, tuntuukin vesillä kirpeästi poskia pistäviltä veitsiltä.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vene kyydittää matkustajia vauhdilla kohti Suurta Turasaloa. Me kyydissä olijat jahtaamme Kotikuusia, 50 vuotta sitten Suomen kunniaksi istutettuja kuusia.

Palataan kuitenkin hetkeksi alkuun.

Helena Korpela

Palokunnan päällikkö Julius Nissilä Taipalsaaren VPK:sta ohjaa venettä.
Palokunnan päällikkö Julius Nissilä Taipalsaaren VPK:sta ohjaa venettä.

Kaksi kuusta

Tarina alkaa kahdesta kuusesta. Pertti Mankki istutti kotipihalleen Suuren Turasalon saareen kaksi muutaman sentin mittaista kuusentaimea vuonna 1967.

Taimet hän osti Lappeenrannasta, paikallisesta SOK:n liikkeestä. Ne maksoivat viisi markkaa, kun normaalisti niitä sai ostaa muutamalla pennillä. Loput rahoista menivät hyväntekeväisyyteen.

— Pidin itseäni aika valistuneena, kun tajusin jo silloin, mitä kuusien istuttamisella haettiin takaa. Sillä kunnioitettiin isänmaata, Mankki kertoo.

Helena Korpela

Pertti Mankki Saimaanharjun satamassa Taipalsaarella.
Pertti Mankki Saimaanharjun satamassa Taipalsaarella.

Kuuset olivat Kotikuusia, vuonna 1917 Helsingin Kaivopuistoon istutetun Itsenäisyyden kuusen jälkeläisiä. Aikanaan niitä istutettiin yli 30 000 taimea ympäri Suomea itsenäisyyden 50-juhlavuoden kunniaksi.

Suomi 100-kuuset

Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan. Mankki on istuttanut Suureen Turasaloon kuusia siitä lähtien, kun muutti saareen 1950-luvulla.
— Joinain vuosina olen istuttanut tuhansia taimia, yleensä kuitenkin satoja, hän kertoo.

Pian 85 vuotta täyttävä Mankki istuttanut tänä vuonna kolme ihan erityistä Suomi 100 -kuusta.

Helena Korpela

Tänä vuonna Mankki on istuttanut Suomi100 -kuusia.
Tänä vuonna Mankki on istuttanut Suomi100 -kuusia.

Kuuset linkittyvät Mankin elämään saaressa monin tavoin. Siksi niitä on pakko päästä katsomaan.

Kinkkinen toive

Toive osoittautuu kuitenkin kinkkiseksi toteuttaa. Saimaa on hyinen, ja veneet on nostettu jo vesiltä. Pelkään, että ihmiset eivät ymmärrä agendaani, ja että minua kehotetaan ostamaan oma vene. Näin ei kuitenkaan käy. Kaikki ovat ystävällisiä, mutta vesillä olevia veneitä ei silti löydy enää mistään.

Helena Korpela

Sherzan Mehmetoglu (vas.) ja Julius Nissilä.
Sherzan Mehmetoglu (vas.) ja Julius Nissilä.

Lopulta Suomi100 -aate yhdistää kuitenkin tuskastuneen veneen metsästäjän ja ystävälliset ihmiset. Taipalsaaren vapaapalokuntalaiset lupaavat kuusenmetsästysretkelle sekä aikaansa että veneensä.

Kärnästä opas

Marraskuun viimeinen päivä on niin marraskuun ytimessä, että se melkein naurattaa. Lämpötila on nollassa, ja veden ja lumen sekaisia nuoskarättejä tippuu taivaalta. Mankki tulee laiturille vilkuttamaan, mutta ei lähde mukaan saareen. Mankin ystävä Aili Kärnä lupautuu lähtemään oppaaksi.

Helena Korpela

Marraskuun viimeisen päivän karuutta ja kauneutta.
Marraskuun viimeisen päivän karuutta ja kauneutta.

Sherzan Mehmetoglu ja Julius Nissilä Taipalsaaren vapaapalokunnasta lähtevät venekuskeiksi. He kertovat, että eivät ole tehneet urallaan vastaavaa Suomi100 -tempausta.

23 metriä ja 187 senttiä

Mankki muistaa hyvin, kuinka istutti kuuset viisikymmentä vuotta sitten. Paikaksi valikoitui kotitilan vanhan päärakennuksen pihamaa. Mukana istutustöissä olivat molemmat lapset.

Helena Korpela

Aili Kärnä ja Sherzan Mehmetoglu matkalla saareen.
Aili Kärnä ja Sherzan Mehmetoglu matkalla saareen.

Viidessäkymmenessä vuodessa puut ovat kasvaneet samaa vauhtia suomalaisen hyvinvoinnin kanssa. Kuuset ovatkin saavuttaneet kelpo mitat: niistä pidempi on 23 metriä pitkä, ja paksumpi yksilö on ympärysmitaltaan 187 senttiä.
— Toinen kuusista olisi selvästi toista pidempi, mutta lumikuorma katkaisi puun latvan, Mankki harmittelee.

Karhukin katsoi

Puut ovat todistaneet pidettyjä sukukokoontumisia, ristiäisiä ja juhannusjuhlia.

Mielenpainuvin vieras taitaa silti olla nuori karhu, joka vietti saaressa useita kuukausia Mankin seurana jo 1980-luvulla.

Helena Korpela

Sherzan Mehmetoglu rantautamassa saareen.
Sherzan Mehmetoglu rantautamassa saareen.

— Se ui tänne saareen. Minä soitin heti ystävälleni, joka on luonnontieteen professori. Hän neuvoi, että tarjoa karhulle leipää, perunaa ja porkkanaa.

Näillä vinkeillä mesikämmen viihtyikin saarella pitkään. Mankki ja karhu ystävystyivät, mutta eivät koskaan menneet liian lähelle toisiaan.

— Iltaisin, kun katsoin televisioita, se tuli aina samaan paikkaan uudestaan ja uudestaan, niin että lumi tamppaantui kovaksi ympyräksi. Siellä se seisoi takajaloillaan, huojui paikallaan ja ihmetteli, mitä minä teen.

Helena Korpela

Kuusia etsimässä....
Kuusia etsimässä....

Kaikki harmaan sävyt

Vesillä sumuinen Saimaa näyttäytyy kaikissa mahdollisissa harmaan sävyissä. Naamalle tuiskuavalla lumella on yllättävän jäiset hampaat.
Nissilä ohjaa veneen laituriin ja kapuamme saareen. Alkaa vimmainen kuusien metsästys.

Onneksi on tienviittoja, joita seurata. Yhdessä lukee Sunset Bulevard, toisessa Kenraalientie. Mankki on viehättynyt kenraaleista.

Helena Korpela

Kotikuusen merkkinä on kuparinen laatta.
Kotikuusen merkkinä on kuparinen laatta.

Punaisen talon piha

Helena Korpela

Yli 20-metriset kuuset kurottavat kohti taivaita Suuressa Turasalossa.
Yli 20-metriset kuuset kurottavat kohti taivaita Suuressa Turasalossa.

Kuuset löytyvät sieltä mistä pitää, mäen päältä punaisen talon pihasta. Turasalossa sataa lunta, ja kuuset seisovat hiljaa ja ylpeinä pihamaalla. On todella hiljaista.

Kuusien vierestä löytyy vielä kuparinen laatta, sellainen, joita 50 vuotta sitten jaettiin taimien mukana. Kotikuusi, istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana, siinä lukee.

On hauska ajatus miettiä, mitä nämä kuuset puhuisivat, jos ihmiset osaisivat niitä kuunnella. Kenties ne kertoisivat kaikesta siitä kauniista ja hurjasta, mitä ne ovat vartiopaikaltaan mäen päältä nähneet. Sumuisen Saimaan, ympärillä alati kasvavat, vihertävät, kellastuvat ja taas vihertävät puut. Luonnon koko kirjon.

Mankki kertoo rakastavansa luontoa. Hän on seurannut kuusien kasvua tarkasti, liki päivittäin. Hän toivoo, että ne kasvavat vielä toiset viisikymmentä vuotta, siihen saakka, kunnes Suomi täyttää 150 vuotta.

Alku ainakin on lupaava.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.