Vesitieteellisellä seurannalla on pitkä historia Lappeenrannan Lauritsalassa — Kanavansuun rannoilla on seurattu Saimaan vedenkorkeutta, jäänpaksuutta, jäätymistä ja jäiden lähtöä

Lauritsalan vedenkorkeusaseman ylläpitäjä vaihtuu. Vedenpinta mitataan automaattisesti, mutta jään paksuus mitataan käsipelillä.

Kai Skyttä

Automaattisen vedenkorkeusmittauksen toimivuus tarkistetaan kerran kuussa käsin tehtävällä mittauksella. Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksen näytteenottajat Seppo Sundström ja Jukka Haakana tekivät tarkastusmittauksen maanantaina Lauritsalan vedenkorkeusaseman laituriin kiinnitetystä asteikosta.
Automaattisen vedenkorkeusmittauksen toimivuus tarkistetaan kerran kuussa käsin tehtävällä mittauksella. Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksen näytteenottajat Seppo Sundström ja Jukka Haakana tekivät tarkastusmittauksen maanantaina Lauritsalan vedenkorkeusaseman laituriin kiinnitetystä asteikosta.

Lauritsalan vedenkorkeusaseman ahtaat sisätilat mareografeineen ja limnigrafeineen huokuvat suomalaisen vesitieteen historiaa. Samaan aikaan vuonna 1933 valmistunut kivirakennus hoitaa tehtäväänsä myös nykyajan tekniikalla.

Lappeenrannan Kanavansuun ranta on suomalaisen vesitieteen eli hydrologian peruskallio.

Lauritsalan vedenkorkeusasema on toiminut vuodesta 1847 lähtien. Saimaan jäänpaksuutta on mitattu Kanavansuulla 101 vuotta. Saimaan jäätymistä ja sulamista on seurattu yli 130 vuotta.

Vedenkorkeusaseman ylläpito on siirtynyt valtiolta Saimaan vesi- ja ympäristötutkimukselle, joka tunnetaan parhaiten vedenlaadun seurannasta. Aiemmin aseman toiminnasta on vastannut Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ELY).

Valtio hoiti asemaa 170 vuotta

ELYn johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki kertoo, että vedenkorkeusasema ennätti toimia 170 vuotta valtion viranomaisten alaisuudessa. Nyt se siirtyy uuteen aikaan.

Aseman ylläpidon ulkoistaminen on osa laajaa kokonaisuutta, jossa valtion ympäristöhallinto on organisoinut uudelleen hydrologista eli vesitieteellistä seurantaa sekä ulkoistanut vedenkorkeuden ja virtaamien seurannan.

Valtakunnallinen hydrologisen tiedon tuottaminen on keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Se kilpailutti vedenkorkeuden ja virtaamien seurannan.

Vesiyhtiöt ja -yhdistykset tekivät tarjouksen yhdessä

Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksen toimitusjohtaja Saara Järvenpää kertoo, että yhtiö osallistui tarjouskilpailuun yhdessä Savo-Karjalan ympäristötutkimuksen, Kymijoen vesi ja ympäristö -yhdistyksen sekä Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristöyhdistyksen kanssa.


Ne tekivät yhteistarjouksen itäisestä Suomesta ja saivat ison joukon vedenkorkeusasemia hoidettavakseen.

Vaikka vedenpintaa seurataan automaattisesti, asemilla on Vähänäkin ja Järvenpään mukaan käytävä kerran kuussa tekemässä tarkistusmittaukset vedenpinnassa sijaitsevalta asteikolta. Näin tarkistetaan, että automatiikka toimii.

Kai Skyttä

Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksen toimitusjohtaja Saara Järvenpää on saanut vastuulleen 16 vedenkorkeusaseman ylläpidon Kaakkois-Suomessa. Lauritsalan vedenkorkeusaseman sisältä löytyy niin vanhaa kuin uutta laitteistoa.
Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksen toimitusjohtaja Saara Järvenpää on saanut vastuulleen 16 vedenkorkeusaseman ylläpidon Kaakkois-Suomessa. Lauritsalan vedenkorkeusaseman sisältä löytyy niin vanhaa kuin uutta laitteistoa.

Lisäksi urakkaan kuuluu asemien huolto ja ylläpito, paperin vaihto limnigrafiin sekä pienempien vikojen korjaus. Laitteisto toimii hyvin, joten käynti kerran kuussa riittää. Suuremmat korjaukset sovitaan tapauskohtaisesti.

Alueen virtaamamittauksia Saimaan ja vesi- ja ympäristötutkimus on jo tehnyt viime vuodesta lähtien.

16 vedenkorkeusasemaa hoidettavana

Järvenpää kertoo, että Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus hoitaa seuraavien kahden vuoden ajan 16:ta vedenkorkeusasemaa Etelä-Karjalassa sekä osissa Kymenlaaksoa, Etelä-Savoa ja Pohjois-Karjalaa.

Ylläpitoon sisältyi Järvenpään mukaan vaatimus sertifioiduista näytteenottajista. Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksella on kaksi pätevöitynyttä näytteenottajaa, Seppo Sundström ja Jukka Haakana.

Sundström kertoo, että vedenkorkeusasemien laitteisto on tullut heille jo tutuksi.

Kai Skyttä

Kaakkois-Suomen ELYn johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki arvioi Lauritsalan vedenkorkeusaseman päätyneen hyviin käsiin, kun sitä nyt hoitaa Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus.
Kaakkois-Suomen ELYn johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki arvioi Lauritsalan vedenkorkeusaseman päätyneen hyviin käsiin, kun sitä nyt hoitaa Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus.

Kaakkois-Suomesta löytyy Vähänäkin mukaan myös voimayhtiöiden ylläpitämiä asemia. ELY vastaa edelleen kaakkoisten rajajokien vedenkorkeusasemista.

Paikallinen hoitaja ja paikallista tietoa


Pekka Vähänäkki pitää hyvänä, että vedenkorkeusasemien ylläpitäjäksi löytyi Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus, joka on luotettava toimija ja joka hallitsee hydrologisen seurannan.

Alueellisen hydrologisen tilannekuvan hallinta säilyy Vähänäkin mukaan toistaiseksi ELYllä ja tulevan maakuntauudistuksen myötä se siirtyy maakuntaan muutaman vuoden kuluttua.

Hydrologinen tiedon pohjalta laaditut vesistömallit ja tulvaennusteet ovat hänen mukaansa tärkeitä myös Etelä-Karjalalle.

Kai Skyttä

Lauritsalan vedenkorkeusaseman sisällä on tallessa vedenpinnan mittauksen historiaa.
Lauritsalan vedenkorkeusaseman sisällä on tallessa vedenpinnan mittauksen historiaa.

Tähän kokonaisuuteen kuuluvat vedenkorkeuden, jäänpaksuuden, jäätymisen ja sulamisen sekä roudan, pohjaveden, virtaamien ja valumien havainnointi.

Ihmistyöstä automaatiikkaan vuonna 1933

Vedenkorkeuden mittauksen aloittaminen Lauritsalassa vuonna 1847 liittyy Vähänäkin arvion mukaan Saimaan kanavaan, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1845 ja joka valmistui 1856.

Ennen vuotta 1933 vedenkorkeus mitattiin parruun kiinnitetystä asteikosta, josta kanavan virkamiehet kävivät lukemassa vedenkorkeuden.

Kun nykyinen, rantakallion kupeessa sijaitseva vedenkorkeusasema valmistui vuonna 1933, vedenkorkeutta alettiin seurata mareografin avulla.

Saimaan vesi- ja ympäristötutkimuksella on kaksi pätevöitynyttä näytteenottajaa, Seppo Sundström ja Jukka Haakana. -- Saara Järvenpää

Vedenkorkeus mitataan kaivosta, jonka vedenpinta on samassa tasossa kuin Saimaa. Kaivossa on kelluke ja vastapaino. Lukemat taltioituvat limnigrafin eli mekaanisen vedenkorkeuspiirturin paperille.

Mittaaminen on edelleen teknistynyt 1930-luvusta. Nykyisin paineanturit keräävät tiedon ja välittävät reaaliajassa eteenpäin.

Lauritsalan vedenkorkeusaseman rakennuksella on historiallista merkitystä, mutta vedenkorkeuden nykyaikainen mittaus sujuisi Vähänäkin mukaan ilman rakennusta. ELY haluaa myös säilyttää rakennuksessa vedenkorkeuden mittaamiseen liittyvää historiaa.

Kai Skyttä

Näytteenottaja Jukka Haakana ottaa limnigrafin piirtämät tiedot talteen ja asentaa uuden parerin kerran kuussa..
Näytteenottaja Jukka Haakana ottaa limnigrafin piirtämät tiedot talteen ja asentaa uuden parerin kerran kuussa..

Asemalla on kameravalvonta aiemmin sattuneen ilkivallan varalta, mutta kameralla voidaan myös havainnoida jään muodostumista.

Saimaa jäätyi puolitoista kuukautta myöhässä keskimääräisestä

Lauritsalassa on mitattu jään paksuutta 101 vuotta. Ensimmäinen mittaus tehtiin 15. tammikuuta 1917.

Jään mittaaminen säilyy edelleen Suomen ympäristökeskuksen vastuulla. Tehtävään koulutetut mittaajat käyvät kolmesti kuussa Lauritsalassa sekä Simpelejärvellä Parikkalan Särkisalmella.

Lauritsalassa Saimaa jäätyy keskimäärin 27. marraskuuta. Tänä talvena järvi jäätyi vasta 12. tammikuuta. Satavuotinen mittaussarja kertoo Vähänäkin mukaan sen, että jää on vuosikymmenien kuluessa ohentunut ja jääpeiteaika lyhentynyt.

Asiaan on vaikuttanut koko maassa ilmaston lämpeneminen, mutta Lauritsalassa vaikuttavat lisäksi Saimaan syväväylän ja kanavan alkutalven laivaliikenne sekä osaltaan myös Vehkataipaleen pumppaamon lisäämä virtaus.

Lauritsalan jää oli maanantaina 17-senttistä ja perjantaina 11-senttistä

Jään paksuus mitataan Vähänäkin mukaan 50 metrin päässä rannasta; kolmesta avannosta, jotka ovat 15—20 metrin päässä toisistaan.

Jäätä päästiin Lauritsalassa mittaamaan tänä talvena ensimmäisen kerran vasta perjantaina 19. tammikuuta. Jään paksuus oli 11 senttiä, joka oli kokonaan teräsjäätä.

Maanantaina jään paksuus oli 17 senttiä, josta 13 senttiä oli teräsjäätä ja kolme senttiä kohvajäätä. Jääkerrosten välissä oli sentin vesikerros.

Kai Skyttä

Lauritsalan vedenkorkeusasema on vuodesta 1933 lähtien toiminut rantakallion kupeessa Kanavansuun Sarviniemessä. Paikalla on kameravalvonta.
Lauritsalan vedenkorkeusasema on vuodesta 1933 lähtien toiminut rantakallion kupeessa Kanavansuun Sarviniemessä. Paikalla on kameravalvonta.

Saimaan vedenkorkeuslukemat ja muut hydrologiset tiedot näkyvät entiseen tapaan Suomen ympäristökeskuksen verkkosivuilta. Saimaan lukemiin pääsee käsiksi, kun kirjoittaa Googleen hakusanaksi Saimaan pinta tai Jään paksuus.

Saimaan vesi- ja ympäristötutkimukselle
ylläpidettäviksi siirtyneet vedenkorkeusasemat

Kontturi, Kitee.

Haukivesi, Savonlinna Oravi.

Kuhakoski, Sulkava.

Pihlajavesi, Savonlinnan alapuoli.

Suurijärvi, Savonlinna.

Puruvesi, Kerimäki.

Saimaa, Ristiina.

Kuolimo, Savitaipale.

Saimaa, Lappeenranta Lauritsala.

Salmen silta, Virolahti.

Ylä-Kivijärvi, Luumäki.

Ala-Kivijärvi, Luumäki.

Purnujärvi, Rautjärvi.

Kärinki, Ruokolahti.

Urpalanjärvi, Luumäki.

Suurijärvi, Miehikkälä.

Kommentoidut