Karvanaamat eivät pakkasta pelkää — ylämaalaiselle ylämaankarjalle ja taipalsaarelaisilla alpakoilla ei ole ulkoilussa pakkasrajaa

Julia Vauterin ihastui alpakkaan ja hankki sellaisia itseään terapoimaan. Teemu Leino vaihtoi lypsylehmät itseuusiutuvaan skotlantilaisrotuun.

Kai Skyttä, Kai Skyttä

Kun on päässä paksu karvahattu, kelpaa paistatella pakkaskelissä.
Kun on päässä paksu karvahattu, kelpaa paistatella pakkaskelissä.

Pakkaspäivän aurinko värittää ladon seinän vaaleanpunaiseksi. Seinää vasten, lumikinoksen takaa, pilkottaa kolme pitkää kaulaa ja pystyä korvaa. Julia Vauterinin poika-alpakat katsovat uteliaina lähestyvää autoa Taipalsaaren Mielakansaaressa.

Kai Skyttä, Kai Skyttä

Julia Vauterinin ihastus alpakoihin syntyi kertaheitolla, ja nyt hän tarhaa niitä ja lampaita kesäpaikassaan Taipalsaaeren Mielakansaaressa.
Julia Vauterinin ihastus alpakoihin syntyi kertaheitolla, ja nyt hän tarhaa niitä ja lampaita kesäpaikassaan Taipalsaaeren Mielakansaaressa.

Vauterinin ja hänen puolisonsa Juha Pyrhösen alpakat ovat nähtävyys kesämökkikaudella, mutta sitäkin erikoisempi ja hauskempi keskitalven pakkasella. Ne kun viihtyvät ulkona säässä kuin säässä, paremmin ulkona kuin sisällä. Suojaakin niille on tarjolla, ja lauman naaraat ja vasat ovatkin vetäytyneet tallin suojiin yhdessä lammaskatraan kanssa murkinoimaan. Ulos, aidattuun puistoon ne pääsevät kuitenkin milloin vain.

Nämä terapoivat minua itseäni. — Julia Vauterin

— Kahdeksan vuotta sitten näin maatalousnäyttelyssä alpakan ja ihastuin. Sitten kun saimme tämän tilan kesäpaikkamme luota, hankin ensimmäiset alpakkani. Nyt meillä on kolme urosta, ja emiä ja vasoja on kahdeksan, Vauterin kertoo.

Alpakoiden lisäksi hänellä on tätä nykyä 23 lammasta. Pässit asuvat samassa aitauksessa alpakkaurosten kanssa, uuhet ja karitsat alpakkanaaraiden kanssa.

— Alpakat syövät heinää, kauraa, alpakanrehua ja vitamiineja.

Erityisesti tiamiinin saannista on pidettävä huolta.

— Sen puuttuessa eläimen kunto saattaa aivan yhtäkkiä romahtaa, Pyrhönen kertoo.

Kai Skyttä

Alpakoita hankitaan terapiaeläimiksi, eikä ihme. Julia Vauterinin alpakoita katsoessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Lampaatkin saavat alpakkaterapiaa.
Alpakoita hankitaan terapiaeläimiksi, eikä ihme. Julia Vauterinin alpakoita katsoessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Lampaatkin saavat alpakkaterapiaa.

Pakkanen tekee hyvää niin lampaiden kuin alpakoidenkin turkeille. Villa kasvaa paremmaksi ja tuuheammaksi. Vauterin keritsee itse lampaat, mutta alpakoiden turkit leikkaa ruotsalainen keritsijä, joka kiertää Etelä-Suomen alpakkatiloilla.

— Suomessa alpakoita pidetään lähinnä terapiaeläiminä ja villankin takia. Nämä terapoivat minua itseäni. Vietämme täällä lähes kaikki lomamme. Alpakoiden kasvattamisella tuskin itseään pystyy elättämään, mutta harrastuksena tämä on mukavaa, Vauterin sanoo.

Kai Skyttä, Kai Skyttä

Naaraiden ja vasojen suojana on talli, jossa ne murkinoivat yhdessä uuhien ja karitsoiden kanssa.
Naaraiden ja vasojen suojana on talli, jossa ne murkinoivat yhdessä uuhien ja karitsoiden kanssa.

Eläimet jäävät aitauksiinsa ja suojiinsa, kun niiden omistajat palaavat Lappeenrantaan. Valvontakameran avulla seurataan eläinten vointia. Loma-aikoina ja myös talvipyhinä hoitomatka on lyhyt, sillä Pyrhösen ja Vauterinin talviasuttava kesämökki on ihan vieressä.

Kai Skyttä, Kai Skyttä

Teemu Leinon ylämaankarja pelkää enemmän hellettä kuin pakkasta.
Teemu Leinon ylämaankarja pelkää enemmän hellettä kuin pakkasta.

Kuura kuorruttaa otsatukan ja leukahaivenet ylämaalaisella ylämaankarjalla, kun eläimet astelevat kuvaajaa vastaan Teemu Leinon tarhassa. Naudat viihtyvät ulkoilmassa ilman pakkasrajaa, lumisateen jälkeen kaivavat lumen alle hautautuneen paaliheinän

— Yksi pyöröpaali riittää kahdeksi päiväksi. Sen lisäksi annan niille kauranolkia ja viljaa. Jauhoja tarjoamalla ne kesyyntyvät. Nuolukivistä ne saavat tarvitsemansa kivennäiset, Leino kertoo.

Puiden alta löytyy mieluisin suoja.

— Joskus ne menevät kovaa pakkasta tai pyryä suojaan riiheen tai navettaan. Enemmän ne kuitenkin hellettä karttavat.

Leino laittoi lypsykarjan pois vuonna 2011 ja osti tilalle kaksi ylämaanlehmää ja yhden -sonnin.

— Nyt lauma on kasvanut 14 eläimeen, vaikka pedot taannoin hävittivätkin neljä vasikkaa, vain luita ja säärenpätkiä jäi jäljelle.

Kai Skyttä

Yllämaankarja on säyseä rotu, mutta sarvia saa varoa erityisesti silloin, kun lähestyy vastasyntyneitä vasikoita.
Yllämaankarja on säyseä rotu, mutta sarvia saa varoa erityisesti silloin, kun lähestyy vastasyntyneitä vasikoita.

Lauma elää ja lisääntyy oman luontonsa mukaisesti. Sonni pitää huolen, että uusia yksilöitä syntyy.

— Viimeksi syntyi vasikka lokakuussa. Kyllä lehmillä paksuja vatsoja näkyy, mutta ehkä ei vielä kovimpiin pakkasiin mikään niistä poi’i, Leino pohtii.

Karjalla on käytettävänään viiden hehtaarin alue ja 200 metriä Pukalusjärven rantaa, jota ne pitävät puhtaana.

— Alue on aidattu, mutta eivät ne tule siltä pois, vaikka aitalangat olisivatkin peittyneet lumeen.

Kun muut nukkuvat, yksi on vuorollaan vartiossa. — Teemu Leino

Lauma myös vartioi itseään.

— Kun muut nukkuvat, yksi on vuorollaan vartiossa mäen päällä ja havaitsee, jos vaikka kissa sattuu laitumella liikkumaan.

Ne pitävät huolen erityisesti, että kukaan ei kajoa laitumelle syntyneisiin vasikoihin. Sen Leino on saanut kokea, kun on mennyt korvamerkitsemään lauman uusia tulokkaita.

— Yhden kerran hieho oli saanut vasikan. Vanha lehmä puski minut pois sen luota. Toisen kerran sonni hoiti, etten koskenut vasikkaan.