Kommentti: Etsi käsiisi vanha kartta ja löydä unhoon vaipunut menneisyys

Tuuli Truhponen

Puumalansalmen kansallismaisemaa marraskuussa 2008. Silta johtaa takana näkyvään Kitulansaloon ja sieltä edelleen Haukansaloon.
Puumalansalmen kansallismaisemaa marraskuussa 2008. Silta johtaa takana näkyvään Kitulansaloon ja sieltä edelleen Haukansaloon.

Tietosanakirjan kartoista kahdeksanvuotiaana alkanut kiinnostukseni karttoihin eteni fiilispohjalta. Kiinnostus lähti maailmalta ja Suomesta, mutta eteni Karjalaan, Savoon ja Saimaalle sekä pysyi niissä.

Teini-iässä kiinnitin huomioni Käyhkään kanavan ja Puumalansalmen väliseen alueeseen, että onko se saari. Vastasin itselleni, että ei kai kaivettu kanava saarta synnytä. Eihän se tee sitä Kyläniemessäkään, vaikka kokemus siellä on saaren tuntuinen.

Ilpo Leskinen

Ruokolahden Käyhkään kanava maaliskuussa 2003. Saimaan pinta oli historiallisen alhaalla, joten kanavan ääriviivat hahmottuvat tavallista paremmin.

Saarikysymys on pysynyt alitajunnassa sekä pölähtänyt tasaisin väliajoin päivätajuntaan.

Viimeisin pöläyttelijä oli kenraali Aleksandr Suvorov sekä hänen työnsä jäljet Kaakkois-Suomessa ja Saimaalla 1790-luvulla.

Kun Suvorovin kanavien kunnostusprojektin raportit ja tutkimukset vihjaisivat Käyhkään kanavaa edeltäneestä vesiväylästä, asiasta oli aivan pakko saada tietää lisää. Siinä olisi ratkaisu kysymykseen.

Myötätuuli siivitti kohti vastausta. Löysin netistä oikeat kartat, jotka kertoivat Käyhkäänsalmesta, Haukansalosta, Vuolteensalmesta ja Kitulansalosta.

Päivi Virta-Salo

Saari mikä saari, tai oikeastaan kaksi, kun Vuolteensalmikin paljasti syvimmän olemuksensa. Puumalansalmi virtasi ennen yhtä vuolaana kuin nykyisinkin.

Jos Suomeen saadaan kaiken kattava määritelmä siitä, mikä on saari ja mikä ei, niin mikäs tässä olisi karttoja katsellessa. Ennen sitä rajatapauksien pohtimiselle on vapaat kädet.

Asiasta oli aivan pakko saada tietää lisää.

Luetuimmat

Kommentoidut