Johannes Salomaa haluaisi keikalla takahuoneeseen vedyn kaikilla mausteilla — jazzmuusikko tuo bändinsä tänään keikalle Kolmeen lyhtyyn

Paula Virta

Johannes Salomaa on monialainen muusikko.

Johannes Salomaa oli 2000-luvun alun Lappeenrannassa se aktiivinen nuori, joka nähtiin kaikenlaisilla estradeilla. Hän soitti saksofonia, harrasti teatteria ja kilpaili voitokkaasti teatteri Kesyn joukkueessa lajina improvisaatioteatteri.

Myöhemminkään Salomaa ei ole ahtanut itseään yhteen muottiin. 33-vuotias muusikko työskentelee nykyisin Helsingissä ammattisaksofonistina, sovittajana sekä kapellimestarina. Kesällä Salomaa keikkaili muun muassa Astrid Swanin bändissä ja soitti Samppalinnan kesäteatterin musiikkinäytelmässä.

Komppi rullaa niin vakaalla pohjalla, että sen päälle voisi rakentaa vaikka uuden sote-ratkaisun.

Johannes Salomaa, nuorena Lappeenrannassa sinut nähtiin usein teatterin lavalla. Mitä harrastukselle nykyisin kuuluu?

— Näyttelijähommat ovat jääneet vähemmälle, mutta soittokeikkoja on ollut eri teattereissa. Käyn muun muassa soittamassa muutaman esityksen Lappeenrannan kaupunginteatterin Villit vuodet -näytelmässä.

Onko teatteriharrastuksesta ollut hyötyä muusikon työssä?

— Varmasti. Pääsin eroon esiintymisjännityksestä. Improvisaatioteatteri opetti heittäytymään ja nauttimaan itsensä häpäisystä. Mutta ennen kaikkea se oli todella hauskaa aikaa kivojen ihmisten parissa.

Hutera-yhtyeesi saapuu torstaina keikalle Kolmeen lyhtyyn. Mikä yhtyeessä on huteraa?

— Huteraa on ainakin välispiikkien huumoripitoisuus. Toisinaan myös soittajien olemuksessa on havaittavissa jotain huteria piirteitä, mutta tämä liittyy yleensä keikan jälkeiseen hurmostilaan.

Entä vankkaa?

— Svengi. Komppi rullaa niin vakaalla pohjalla, että sen päälle voisi rakentaa vaikka uuden sote-ratkaisun.

Soitat itse saksofonia. Valitsitko sen, koska saksofoni on maailman seksikkäin soitin?

— Kyllä. Toivoin, että osa siitä tarttuisi minuun, mutta toisin kävi.

Lentääkö jazzyhtyeen keikalla lavalle pikkuhousuja vai ovatko fanit harmaantuneita herroja?

— Lavalle lentää usein black horse -merkkisiä pitkiä kalsareita harmaantuneilta herrasmiehiltä.

Mitä kuuluisi Huteran raideriin, jos sellainen olisi?

— Vetyjä kaikilla mausteilla, Kesämäen leipomon lihapiirakkaan tehtynä.

Keikkailit kesällä muun muassa Provinssirockissa ja Flow-festivaaleilla. Paljasta joku mehevä tapaus takahuoneesta.

— Valitettavasti rock-glamour loistaa usein poissaolollaan takahuoneessa, totuus on aika arkista. Ja jos jotain mehevää tapahtuukin, niitä ei uskalla lehteen painaa.

Olet myös sovittaja. Olisiko Karjalaisten laulusta mahdollista tehdä vetävää jazzversiota?

— Tästä on itse asiassa olemassa jo swing-versio, jonka tein Lappeenranta Big Bandille erästä keikkaa varten!

Millä kolmella sanalla kuvailisit synnyinkaupunkiasi Lappeenrantaa?

— Saimaa. Vety. Linnoitus.

Hutera Kolmessa lyhdyssä Lappeenrannassa 28.9.

Hutera

Johannes Salomaan 2011 perustama kuusihenkinen rhythm & jazz -yhtye.

Tyylilajina on uudenlainen rhyhtm & jazz -nimen saanut musiikkityyli. Vaikutteita voi kuulla monista eri genreistä: funk, blues, jazz, soul, gospel, rhythm & blues, reggae.

Soittajat ovat tuttuja eri yhteyksistä: mm. Marjo Leinonen Huff ’n’ Puff, White Knuckles Trio, Knucklebone Blues Band sekä Lenni-Kalle Taipale Trio.

Riina Nokso-Koivisto

Riina Nokso-Koivisto

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat