Markus Siivola ei pidä itseään urheilijana — 160 kilometrin juoksua joku voisi kyllä jo pitää urheilusuorituksena

Elena Liseytseva

Markus Siivola pelasi jääkiekkoa III divisioonassa ennen kuin hurahti iltarastien kautta kestävyyslajeihin vuonna 2009.
Markus Siivola pelasi jääkiekkoa III divisioonassa ennen kuin hurahti iltarastien kautta kestävyyslajeihin vuonna 2009.

Mies istuu maalissa pää polviensa välissä ja itkee. Hän itkee onnesta.

Kolin 86 kilometrin Vaarojen maratonin jälkeen Markus Siivola koki endorfiiniryöpyn. Samaa tunnetta hän on sen jälkeen metsästänyt kolme vuotta, mutta ei ole vielä kokenut.

En kilpaile. Nautinto on se tärkein asia.

Ehkä ei enää koskaan koekaan, vaikka kestävyysurheilu on 35-vuotiaalle miehelle nautinto ja intohimo.

— Maalin jälkeen se tunne...en tiedä tarkkaan, mitä autuas sanana merkitsee, mutta se oli se, mikä kuvasi tunnetta sillä hetkellä.

Lappeenrantalainen perheenisä ei pidä itseään urheilijana, koska hänen harjoittelunsa ei perustu suunnitelmaan tai päiväkirjaan.

— Harrastuksena kestävyys, hän lainaa kuulemaansa luonnehdintaa.

Kun Kiilopään MM-rogainingin kilpailunjohtajalta Jari Kaajalta kysyy vinkkiä eteläkarjalaisesta vaellussuunnistuksen harrastajasta, hän nimeää pari retkeilijää ja Siivolan, jota hän luonnehtii sanoilla ”kovan luokan kisaaja”.

Raju, raju, raju suoritus

Keväällä 2015 Siivola lähti mittaamaan rajojaan 160 kilometrin Karhunkierrokselle Oulangan kansallispuistoon. Matka päättyi 82 kilometrin kohdalla. Itseruoskinta omassa blogissa oli armoton: ”Päivä päivältä ajatukset ovat muuttuneet alakuloisemmiksi tapahtumaa ajatellessa — tappio, luovuttaminen ja epäonnistuminen ovat vallanneet ajatukset.”

Vuotta myöhemmin hän palasi. Juoksi ja käveli reitin läpi. Aika maalissa oli vajaat 31 tuntia.

— Se oli tosi, tosi, tosi raju, Siivola kuvaa suoritusta.

Vuodessa voi hänen mukaansa olla kolme pääkisaa.

— Kestävyysurheilu on raadollista. Jos yksi kisa menee perseelleen, sulla on kolme kuukautta aikaa olla pettynyt.

— Hyvin paljon se on henkisestä valmistautumisesta kiinni. Jos itselle sallii mahdollisuuden keskeyttämiseen, on sen jälkeen paljon helpompaa jättää kesken.

Iltarastit sytyttivät

Kaikki alkoi vuonna 2009, kun kaverit Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla houkuttelivat mukaan iltarasteille. Taustalla oli sitä ennen jääkiekkoa III divisioonassa.

— Suunnistuskärpänen puraisi tosi vahvasti heti.

2010 oli edessä ensimmäinen rogaining-kilpailu, kahdeksan tunnin kisa Sipoossa.

— Ei se kauhean hyvin mennyt, mutta odotukset täyttyivät.

Vuoteen 2012 saakka kolmen miehen joukkue oli osastossa ynnä muut, mutta yhtäkkiä alettiin pärjätä. Ryhmässä on aina mukana vahva tunne, ettei kavereita saa pettää.

Sen jälkeen Siivola on siirtynyt enemmän seikkailukisojen puolelle ja ottanut mukaan myös pitkät polkujuoksut. Jukolan viestin hän on suunnistanut seitsemän kertaa.

Nyt ohjelmassa on pari kolme rogainingia vuodessa. Vaimo Riikka harrastaa seikkailukisoja. Molemmat ovat mukana neljän miehen ja kolmen naisen ryhmässä Rajavillit, joka kertoo nettisivuillaan olevansa multisportista, rogainingista sekä muista seikkailulajeista kiinnostunut ryhmä, joka koostuu entisistä ja nykyisistä lappeenrantalaisista.

Yhdessä pariskunta on käynyt pari kertaa rogaining-kisoissa ja muutaman kerran lenkillä. Vaimon mukaan yhdessä lenkkeily ei kannata, koska he ovat niin eri tasolla.

Kokemus opettaa

Viime vuonna Markus Siivola osallistui kolmeen seikkailukisaan.

— En tiedä, mistä kipinä tuli. Varmaan joku kysyi ja sanoin, että joo lähden.

Rogainingissa joukkue käy mahdollisimman monella rastilla annetun ajan puitteissa. Virallinen kilpailuaika on 24 tuntia.

Seikkailu-urheilusta 98 prosenttia on Siivolan mukaan kestävyyttä ja kaksi prosenttia tehtäviä, joissa kiivetään, laskeudutaan tai ylitetään vesistöä. Kuuden tunnin kisasta voi esimerkiksi kolmeen tehtävään kulua puoli tuntia.

— Kokemus auttaa. Varsinkin seikkailukisoissa kikkaillaan usein karttojen kanssa. Paremmin osaa myös arvioida oman jaksamisensa.

Viikko hiihtoa

Kaveri on ehdottanut Siivolalle uutena pakettina kuuden kestävyyslajin yhdistelmää Kalevan Kierrosta. Ensi keväälle on hahmoteltu myös Lapponia-hiihdon ja maratoncupin yhdistelmää, jossa seitsemässä päivässä ohjelmassa olisi 350 kilometriä kilpahiihtoa.

— En kilpaile. Nautinto on se tärkein asia.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.