Lappeenrantalainen Fox, 34, irtisanoutui töistään ja patikoi Appalakit päästä päähän — Maata tonkinut mustakarhu ihmetteli vaellussauvojaan kolistellutta turistia

Fox Marttisen kotialbumi

Appalakkien vaellusreittiä kutsutaan myös Vihreäksi tunneliksi. Reitillä on paljon metsää, mutta myös kuvassa näkyviä vuoristomaisemia. Lappeenrantalainen Fox Marttinen patikoi 3 500 kilometrin taipaleen 199 päivässä ja yksin.

Kai Skyttä

Tanssinopettaja ja röntgenhoitaja Fox Marttisella on edessään työnhaku Suomessa. Hänestä unelmiin pitää tarttua, sillä muuten ne eivät ehkä koskaan toteudu.

Fox Marttisen kotialbumi

1 605 metriä korkea Katahdin-vuori Mainen osavaltiossa on Appalakkien reitin pohjoinen päätepiste.

Maaliskuun 3. päivä lappeenrantalainen tanssinopettaja ja röntgenhoitaja Fox Marttinen, 34, astui vaelluspolulle Yhdysvalloissa, Georgian osavaltiossa. 199 päivää, 3 500 kilometriä ja neljää vaelluskenkäparia myöhemmin hän saapui päätepisteeseen Katahdin-vuoren laelle Mainen osavaltioon.

Puoli vuotta Marttinen oli kulkenut tuota pistettä kohti. Hänen elämäänsä ei ollut kuulunut muuta kuin kävelemistä, syömistä ja nukkumista. Kivisellä vuorenharjanteella hän riisui rinkkansa ja istahti alas.

— Olo oli tyhjä ja ristiriitainen. Tunsin iloa siitä, että vaellus oli loppu, ja samalla tunsin luopumisen haikeutta.

Kipinä pitkään vaellukseen syttyi kolmisen vuotta sitten. Marttinen törmäsi artikkeliin, jossa kerrottiin ensimmäisestä naisesta, joka oli aikoinaan vaeltanut yksin läpi Appalakkien vuoriston.

— Mietin, että mikä juttu tämä oikein on.

Selvisi, että Yhdysvaltain itäosassa kiemurteleva Appalakkien vaellusreitti, Appalachian Trail, on hyvin suosittu vaelluskohde. Ja että varsinkin reitin vaeltaminen alusta loppuun on juttu, jota ihmiset tekevät. Noin 4 000 ihmistä aloittaa vuosittain läpivaelluksen. Heistä neljäsosa pääsee perille. Joukossa on ollut puolisen tusinaa suomalaistakin.

Appalakit jäivät pyörimään Marttisen päähän. Hän on kokenut vuorikiipeilijä, mutta ei ollut koskaan koetellut fyysisiä ja psyykkisiä rajojaan pitkällä vaelluksella.

Kun hän oli saanut kartutettua riittävästi rahaa, hän irtisanoutui sekä röntgenhoitajan työstään Etelä-Karjalan keskussairaalassa että tanssinopettajan työstään Two Step-tanssistudiolla, nosti rinkan selkään ja lähti.

— Irtiotto ei pelottanut. Eiväthän unelmat toteudu, jos ei tee niiden eteen töitä.

Vihreä tunneli. Sillä nimellä Appalakkien vaellusreittiä kutsutaan.

— Matkalla vaelletaan paljon metsässä. Toki siellä on muutakin — vuoristomaisemia, kivikkoisia harjanteita, peltoja.

Metsään kuuluvat metsän eläimet, kuten karhut ja käärmeet. Marttinen kohtasi molempia.

— Alussa pelkäsin käärmeitä, ennen kuin opin tunnistamaan myrkylliset lajit. Mustakarhuja en pelännyt, mutta ensimmäinen kohtaaminen oli kieltämättä sykähdyttävä.

Karhu oli tonkimassa jotain metsässä, ja Marttinen teki kaiken, mitä oli opetettu: kalisutti vaellussauvojaan ja puhui karhulle. Kontio kääntyi katsomaan Marttista silmissään kyllästynyt ilme.

— Se näytti siltä, että voitko, tyhmä turisti, lopettaa tuon.

Muita vaeltajia Marttinen näki päivittäin, mutta vaellusseuraa hän ei kaivannut.

— Yksin oleminen luonnossa oli yksi syy lähteä matkalle. Sain käydä läpi elämääni ja mietiskellä kaikkea mahdollista. Loin vaeltaessa myös aihioita tanssiteoksiin.

Suurta valaistumista Marttinen ei vaeltaessaan kokenut, mutta pieniä oivalluksia kyllä.

— Kuten sen, miten tärkeää on saada puhua omaa äidinkieltään. Kaipasin suomea, vaikka olen täysin sujuva englanniksi.

Väsyneenä, märkänä ja nälkäisenä mieleen saattoi hiipiä ajatus, että miksi minä teen tätä.

— Asennemuutos auttoi. Ajattelin, että vaeltaminen ei ole jotain, mitä minä teen, vaan jotain, mitä elän. Eihän meitä aina huvita mennä töihinkään, mutta silti menemme.

Mutta miksi pitää ylipäätään ryhtyä moiseen urakkaan?

— Niinpä. Vastaus on sama, kuin jos vuorikiipeilijältä kysytään, miksi sinne vuorelle pitää mennä. Siksi, koska se on siellä. Ja kun seisot vuoren huipulla auringonpaisteessa ja katselet huikaisevaa maisemaa, ei kukaan enää kysy, miksi.

Nyt Marttisella on edessään työnhaku. Irtiotot eivät kuitenkaan jää tähän.

— Ihmisen elämä voi muuttua hetkessä. Unelmat, jotka on aikonut toteuttaa sitten joskus, eivät ehkä koskaan toteudu. Harvoin kadumme asioita, joita teimme, vaan asioita, joita jätimme tekemättä.

Fox Marttinen

Teksti Tiina SuomalainenKuvat Kai Skyttä

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat