Näihin koteihin saa joulu tulla — kolme sattumanvaraisesti valittua eteläkarjalaista kotia avasi Etelä-Saimaalle ovensa, ja kertoi, miten juuri heillä vietetään joulua

Yhteistä kaikille kodeille oli se, että jokaisessa niistä haluttiin viettää joulua yhdessä rakkaimpien ihmisten kanssa.

Marleena Liikkanen

Kolme kotia, kolme erilaista joulua. Jokaisessa niistä kuitenkin syttyvät kynttilät jouluna. Kuvassa vasemmalta Jarmo Kyöperi, Iivan Tenovaara ja Seija Metsälä.
Kolme kotia, kolme erilaista joulua. Jokaisessa niistä kuitenkin syttyvät kynttilät jouluna. Kuvassa vasemmalta Jarmo Kyöperi, Iivan Tenovaara ja Seija Metsälä.

Seija Metsälä: ”Ei tulisi mieleenikään viettää joulua ulkomailla”

Lappeenrantalaisen Seija Metsälän kotona soi radio Dei. Kuin sattumalta sieltä alkaa kuulua jouluevankeliumi. Se sopii hyvin, sillä Metsälälle joulun hengellinen sanoma on tärkeä.
— Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Sen muistaminen on tärkeä osa jouluani, hän sanoo.

Metsälä asuu Lappeenrannan Mustolassa satavuotiaassa puutalossa. Alakerrassa asuu hänen poikansa vaimoineen, mutta yläkerta on kokonaan hänen. Sen hän on sisustanut kauniiksi. Olohuoneessa roikkuva vanhasta öljylampusta tehty valaisin on liki yhtä vanha kuin itse talokin.
— Halusin laittaa sen esille, Metsälä kertoo.

Marleena Liikkanen

Lappeenrantalainen Seija Metsälä on sytyttänyt kynttilän joulun kunniaksi. Hänelle joulu on tärkeää aikaa. Silloin vietetään aikaa läheisten kanssa ja vaalitaan joulun hengellistä sanomaa.
Lappeenrantalainen Seija Metsälä on sytyttänyt kynttilän joulun kunniaksi. Hänelle joulu on tärkeää aikaa. Silloin vietetään aikaa läheisten kanssa ja vaalitaan joulun hengellistä sanomaa.

Satavuotias talo

Mustolan talo on Metsälän lapsuudenkoti. Silloin talon ympärillä oli vain peltoja ja koivikkoa. Elämä oli maalaiselämää, pihassa oli kaksi lehmää ja hevonen. Hevosella oli tapana mennä rekikyydillä joulukirkkoon Lappeen kirkkoon.
— Kirkko oli aikaisin aamulla, ehkä aamukuudelta tai -seitsemältä. Vällyn alla oli kuitenkin mukavaa olla, eikä yhtään kylmä.

Metsälä on asunut myös muualla Suomessa, mutta kolmekymmentä vuotta sitten muutti takaisin lapsuudenkotiinsa.
— Täällä minä olen tykännyt asua.

Päivi Virta-Salo

Mustola joulu.jpg

Perhe on tärkeä

Hengellisen sanoman ohella myös perhe on tärkeä osa Metsälän joulua. Hän haluaa viettää joulun rakkaimpiensa luona.
— Ei tulisi mieleenikään viettää joulua ulkomailla.

Aaton hän viettää pojantyttärensä luona, jonne perhe kokoontuu yhdessä syömään.
— Ensin teemme kuitenkin treffit hautausmaalle. Viemme kynttilät omien isovanhempieni ja vanhempieni haudoille.

Joulupäivänä taas kokoonnutaan Metsälän luo Mustolaan. Silloin Metsälä tarjoilee parastaan. Joulupöydässä on lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, kinkkua, karjalanpaistia ja silliä kahta eri sorttia. Jälkiruoaksi Metsälä tekee sekahedelmäsoppaa, joka tehdään sakeaksi, ja tarjoillaan kermavaahdon kera.

Lapsuuden joulut Mustolassa

Metsälän kirkkaimmat joulumuistot liittyvät lapsuuteen Mustolassa.
— Kuusenhakureissut ovat jääneet mieleen. Isä harppoi pitkillä askelillaan, ja minun piti pomppia lumihangessa miten parhaiten taisin, jotta pysyin perässä.

Lapsena lahjoista parhain oli piirustuslehtiö ja värikynät.
— Siihen aikaan kaupasta saatavat paperit silitettiin, ja sitten niihin piirrettiin. Piirustuslehtiöt eivät olleet arkista käyttötavaraa.

Mutta kun piirustuslehtiö sitten kuoriutui lahjapaketista, Metsälä tiesi mitä tehdä.
— Muistan edelleen, miten ihanaa oli mennä kamariin pehmeälle plyysimatolle makoilemaan pöydän alle. Siellä sitten piirsin ja nautin olostani.

Silloin joulu saapui kotiin ja sydämeen.

Taija Myyrä: ”Yöllä minulla on aikaa tehdä piparkakkutaloja”

Ainakin yhdessä kodissa Lappeenrannan Ruoholammella jouluaatto on hyvin erityinen päivä. Sitä edeltävä yö on niin jännittävä, että varsinkaan talon nuorimmat asukkaat eivät meinaa saada unta silmään.

Kodin äiti, lappeenrantalainen Taija Myyrä rakastaa joulua, ja antaa sen näkyä ympärillään. Koko talo pursuilee erilaisia joulukoristeita, ikkunoita koristavat valkeat tähdet ja komea kuusi seisoo olohuoneessa.
— Sänkyihin petaan lakanat niin, että väreinä on punaista ja valkoista, kertoo Myyrä.

Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso Heikki sekä lapset Alvin, 4, Iivan, 8, Irvin, 9, Edvin, 11, ja Anton, 16. Ennen yllätysvisiittiä he olivat tekemässä joulufudgeja eli toffeita. Ne annetaan lahjaksi.
— Itse olen niin innoissani joulusta, että aloittaisin valmistelut jo syksyllä. Yleensä kuitenkin jarruttelemme siihen saakka, kunnes joulukuu koittaa, kertoo Myyrä.

Marleena Liikkanen

Taija Myyrän perheessä joulu on taianomaista aikaa. Tulevan piparkakkutalon seinät ovat juuri valmistuneet. Sohvalla vasemmalta pojat Alvin, Irvin, Anton ja Edvin.
Taija Myyrän perheessä joulu on taianomaista aikaa. Tulevan piparkakkutalon seinät ovat juuri valmistuneet. Sohvalla vasemmalta pojat Alvin, Irvin, Anton ja Edvin.

Joulun tuoksu

Ihan ensimmäinen merkki joulusta on, että heidän kodissaan alkaa tuoksua. Piparien leipominen on yksi perheen suosikkipuuhista. Tänä vuonna pipareita on leivottu jo kolme kertaa.
— Kun pojilla ei ole mitään tekemistä, he alkavat tehdä pipareita. Ivan ja Irvin ovat meidän perheen erityisiä piparivastaavia, Myyrä sanoo.

Marleena Liikkanen

Iivan Tenovaara poimi kuusesta karkkitangon. Taustalla hänen veljensä Anton (vas.) ja Edvin.
Iivan Tenovaara poimi kuusesta karkkitangon. Taustalla hänen veljensä Anton (vas.) ja Edvin.

Hän itse on erikoistunut piparkakkutaloihin. Myyrä on väsännyt niitä monta vuotta, ja onpa hän kerran voittanut luomuksellaan kilpailunkin. Tämän vuoden piparkakkutalo on korkea, vähän kuin muumitalo, ja väriltään vaaleanpunainen.

Kerran piparitalo täytyi tehdä uudestaan syötäväksi, kun ensimmäinen oli niin hieno, ettei sitä raaskinut pistellä poskeensa ollenkaan.
— Tykkään puuhastella kaikenlaista. Yöt ovat minulle sitä aikaa, jolloin näitä teen.

Päivi Virta-Salo

Ruoholampi joulu.jpg

Kiirettä riittää

Jouluista kiirettä riittää, kun perheessä on viisi lasta, käy töissä ja opiskelee samalla.

Jouluaatto on erityinen päivä, mutta Myyrän on silti helppo nimetä sen kohokohta. Se on se hiljainen hetki, joka koittaa, kun lahjat on jaettu ja perheen lapset ovat rauhoittuneet ihmettelemään niitä. Silloin taloon laskeutuu joulun rauha.
— Silloin kaikki hössöttäminen päättyy ja voi nostaa jalat kohti kattoa. Olla hetken ihan rauhassa, Myyrä sanoo.

Toinen tärkeä perinne on joulukirkko. Parasta kirkossa on tunnelma, joululaulut ja se, että voi syventyä rauhassa omaan maailmaansa. Taija Myyrällä on tapana käydä myöhään jouluaattona kirkossa yhdessä vanhimman poikansa Antonin kanssa.
— Se on kiva perinne. Kirkossa on hyvä tunnelma, ja paikalla on paljon kavereita sekä tyttöystävä, sanoo Anton Myyrä.

Marleena Liikkanen

4-vuotias Alvin Tenovaara katsoo kynttilän liekkiä.
4-vuotias Alvin Tenovaara katsoo kynttilän liekkiä.

Jarmo Kyöperi: ”Joulu merellä myrskyssä pelotti”

Pienen pieni Solkein kylä Taipalsaarella uinuu joulukuun hämärässä.

Taipalsaarelaisen Jarmo Kyöperin kotiin joulu saa tulla. Omakotitalon pihalle on ripustettu runsaasti jouluvaloja, jotka valaisevat kaunista pihaa. Se onkin hyvä, sillä katuvaloja ei tällä kadunraitilla ole.
— Laitamme valot aina vuoden pimeimmäksi ajaksi. Ne ovat olleet esillä muutaman viikon, kertoo Kyöperi.

Solkein kylä on rauhallinen paikka. Välillä kuluu päiväkausia niin, ettei muita ihmisiä näe ollenkaan. Kyöperi käyskentelee pihamaallaan ja sytyttää lyhtyihin kynttilät. 6-vuotias Olga-koira seurailee tarkasti vieressä.

Sisällä tuvassa Olga saa keksin, minkä se rouskuttaa samantein. Ihan samoin kuin jouluna sen saamat paketit, joista paljastuu ruokaa.
— Olga avaa paketit heti. Uusista leluista se ei niin välitä, sillä vanhat ovat sen mielestä parempia.

Marleena Liikkanen

Taipalsaarelaisen Jarmo Kyöperin kotipiha on valaistu monin valoin.
Taipalsaarelaisen Jarmo Kyöperin kotipiha on valaistu monin valoin.

Viisi lastenlasta

Kyöperi asuu Solkein kylässä avovaimonsa kanssa. Jouluna koko perhe kokoontuu yhteen, kun lapset ja heidän viisi lastenlastaan saapuvat joulunviettoon maalle. Talo täyttyy joulunodotuksesta.

Joulu on Kyöperille tärkeä asia, vaikka ei enää niin tärkeä, kuin mitä se oli joskus aiemmin. Hienointa on, että jouluna kaikki läheiset kokoontuvat yhteen.
—On tärkeää, että on yhteistä aikaa. Muuten näemme koko porukalla aika harvoin.

Joulun perinteet toistuvat suunnilleen samoina vuodesta toiseen.
— Syömme hyvin ja käymme joulusaunassa. Joskus, jos on aikaa, käymme myös haudalla viemässä kynttilöitä.
Joulun kohokohta on silti syöminen.
— Ei pelkästään ruoka, vaan yhteen kokoontuminen, ja koko tilaisuus sinänsä.

Päivi Virta-Salo

Solkei joulu.jpg

Joulu merillä

Mieleenpainuvimman joulunsa Kyöperi on kuitenkin viettänyt kaukana kotoa. Nuorena poikana, vasta 15-vuotiaana, hän lähti merille.
— Kun pääsin rippikoulusta, marssin suoraan merimiespassia hakemaan.

Hinku vesille oli niin suuri, että siihen ei lupaa vanhemmilta kysytty. Kyöperi työskenteli kolmen vuoden ajan messi- ja kansipoikana niin Välimerellä, Etelä-Amerikassa kuin Euroopassakin.

Ensimmäinen joulu merillä on jäänyt vahvasti Kyöperin mieleen. Pohjanmerellä raivosi silloin kunnon myrsky.
— Silloin pientä poikaa pelotti. En osannut kuvitellakaan, kuinka raju myrsky merellä voi olla.

Laineet löivät yli laivan kannen, ja astiat ei pysyneet pöydillä. Siitäkin kuitenkin selvittiin.

Luetuimmat