Rieskalämpimäisiä Ahosen tuvan uunista

Kai Skyttä

Eija Partinen (vas.) ja Aila Vallius seuraavat silmä kovana, kuinka paljon rieskataikinaa Terttu Ahonen koukkaa höpsötyskuppiin.
Eija Partinen (vas.) ja Aila Vallius seuraavat silmä kovana, kuinka paljon rieskataikinaa Terttu Ahonen koukkaa höpsötyskuppiin.

Kai Skyttä

Joutsenolaisen perinneherkun tuoksu on huumaava.

Juuri leivinuunista otettu rieska on yhtä lämmin kuin sen rintaan nostama tunne.

Me neljä rieskanpaistokurssilaista olemme Terttu Ahosen tuvassa Joutsenossa, mutta tuoksumuisto vie lapsuuteen.

— Äiti oli tarkka rieskajauhoista, simpeleläinen Hannele Neuvonen muistaa.

Hän tuli kurssille, koska omat aikaansaannokset olivat kuulemma kuivia ja littanoita.

Joutsenolainen Eija Partinen suunnittelee lämmittävänsä lapsuudenkotinsa uunin ja vievänsä lämpimäisiä lahjaksi.

Aito joutsenolainen ohrarieska syntyy käskopelolla, huntturmitalla ja korvakuulolla. Mestarilta sellaiset mitat onnistuvat, mutta aloittelija haluaisi merkitä muistiin desilitroja ja teelusikallisia.

— Kokeile taikinaa, Ahonen neuvoo.

Hän on paistanut rieskoja vuosikymmenet. Joutsenoon hän muutti Lemiltä 1953.

— Ilmankos olen Lemille päin kallellaan ohrajauhoissakin, hän nauraa.

— Nämä eivät turpoa.

Leivinuuni hohkaa kuumana. Kun taikina näyttää paksuhkolta lettutaikinalta, se pääsee vajaaksi tunniksi uunin pankolle kuhisemaan.

Kahden litran taikinasta tulee noin kahdeksan rieskaa.

— En mie seitsemää vähempää tee milloinkaan. Jos teen viisi, se on turhaa työtä. Yksi rieska menee heti lämpimillään.

On aika ottaa höpsötyskupit esiin. Ahonen käyttää 40 vuotta vanhaa koivuista. Hänellä on myös useita veljensä Jouko Nikamaan tekemiä.

— Sitten nyrkki taikinaan, ei muuten tule mitään.

Alustamisvaiheessa lisätään suolaa ja vehnäjauhoja.

— Jauhoista suurinpiirtein puolet on ohraa ja puolet vehnää. Joskus tulee enemmän ohraista, joskus vähemmän.

Aloittelijan ei kannattaa jättää taikinaa kovin löysäksi. Kun sormella taikinan päälle vedetty viiru ei palaudu, taikina on Ahoselle mieluista.

Kulho pääsee taas uunin päälle kolmeksi vartiksi. Tupaan laskeutuu harras hiljaisuus.

Uuni on siinä vaiheessa, että sitä rivautetaan: lämpötilaa nostetaan kolmella kalikalla.

Ison lusikan näköisellä puukapustalla Ahonen koukkaa taikinasta hyvän mötkäleen höpsötyskuppiin ja ripsauttaa jauhoa päälle.

Höpsötyksellä rieska saa muotonsa. Sitä heilautetaan vasemmalta oikealle ja edestä taakse niin, että se kääntyy ympäri.

— Rento ranneliike, ei hartioista, Ahonen valmentaa.

Tuntuu kuin omissa ranteissa ei olisi niveliä ollenkaan. Mestari auttaa käsistäni pidellen.

— Jos on joskus tehnyt, kyllä se sieltä palautuu, Ahonen lohduttaa.

— Ei se nyt lähde. Ihan vika suuntaan menee! joutsenolainen Aila Vallius tuskailee.

Saamme kuin saammekin seitsemän rieskaa kohoamaan ja lisäksi kaaliaiskakkaran. Ne lepäävät syvillä ruokalautasilla rieskaliinojen päällä.

Leipälapiollekin ripotellaan jauhoja. Juuri ennen kuin työntää rieskan uuniin Ahonen tökkii siihen haarukalla reikiä.

Kun viimeiset asetellaan paistumaan, ensimmäiset jo tuoksuvat.

Puolisen tuntia on mennyt. Olisiko valmista?

Ahonen naputtaa sormenpäällä rieskan pohjaan kuullakseen, onko ääni sopivan kumea.

— Niin ovat sievän kokoisia, että vot pojat! emäntä kehuu.

Yksi rieska jäähdytetään maistiaisiksi. Muut makaavat alassuin ja peitetään liinoin.

Miksi ylösalaisin?

— Syytä en tiedä, mutta niin on aina tehty, Ahonen sanoo.

Erään tiedon mukaan siten kuoren alle ei painu ilmarakoa.

Ja sitten koittaa hetki, jota on odotettu kaksi ja puoli tuntia vesi kielellä.

Terttu Ahonen pitää rieskanpaistokursseja kotonaan Pöyhiänniementiellä Joutsenossa.

Joutsenolainen ohrarieska Terttu Ahosen tapaan

2 litran taikina

noin 8 rieskaa

1 l punaista maitoa

Vajaa paketti tuorehiivaa

Vettä

Ohrajauhoja

Kuhisemaan vajaaksi tunniksi.

7 tl suolaa

Vehnäjauhoja

Kohoamaan 45 minuutiksi.

Höpsötetään.

Paistetaan 225-asteisessa leivinuunissa 25 minuuttia. Sähköuunin lämpötila saa olla korkeampi, paistoaika on suurinpiirtein sama.

Nautitaan voin kanssa.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.