Jenny Valkoselle yli sata vuotta sitten lähetetyt postikortit palaavat lähelle alkuperäistä osoitettaan — Mutta miten ne päätyivät Rautjärveltä venäläiseen Aleksandrovskojen kylään?

Muistojen postikortit -näyttely avautuu Simpeleen kirjastolla torstaina.

Kulttuuriyhdistys Lyyra

Satakunta vuotta sitten lähetetty postikortti löysi perille paljon nykyistä pienemmin osoitetiedoin. 
Satakunta vuotta sitten lähetetty postikortti löysi perille paljon nykyistä pienemmin osoitetiedoin. 

Kun neiti Jenny Matilda Valkonen oli 21-vuotias, hänestä tuli Rautjärven Miettilän postitar.

Hän viihtyi toimessa melkein kymmenen vuotta, vuoteen 1907 saakka.
Tuona aikana — ja myös sen jälkeen — hän sai paljon postikortteja. Niistä 21 palaa Rautjärvelle tämän viikon torstaina.

Simpeleen kirjastossa avautuu torstaina 19. heinäkuuta postikorttinäyttely, jossa on esillä kaikkiaan 35 vuosina 1895 — 1912 lähetettyä postikorttia. Niistä leijonanosa, yhteensä 21 kappaletta on lähetetty Jenny Valkoselle.

— On ihmeellistä, kuinka hyvin nämä yli satavuotiaat kortit ovat säilyneet. Samoin se, että ne ylipäätään ovat säilyneet eikä niitä ole heitetty roskina pois, miettii Svetlana Ranta, näyttelyä järjestävän kulttuuriyhdistys Lyyran aktiivi.

Kulttuuriyhdistys Lyyra

Tämä kortti välitti saajalleen sydämelliset syntymäpäiväonnittelut satakunta vuotta sitten.
Tämä kortti välitti saajalleen sydämelliset syntymäpäiväonnittelut satakunta vuotta sitten.

Löytyivät vanhan talon ullakolta Pietarin lähellä

Jenny Valkoselle kortteja lähettivät ainakin hänen sisarensa, ystävänsä, veljensä ja joku muukin nuori mies.

Mutta niihin liittyy vielä paljon arvoituksia. Muun muassa se, kuinka ne päätyivät noin 40 kilometrin päässä Pietarista sijaitsevaan Aleksandrovskojen kylään.

Sieltä ne nimittäin löytyivät, vanhan talon ullakolta.

Jennystä tiedetään sen verran, että hän meni naimisiin vuonna 1917.

Siviilisäädyn vaihtamisen jälkeen hänestä tuli Hallikainen, rakennusmestarina toimineen miehensä Juho Hallikaisen mukaan. Jossain vaiheessa Hallikaiset muuttivat Viipuriin, sillä Jenny kuoli siellä vuonna 1938.

— Pariskunnalla oli neljä lasta. Lapsenlapsista tiedämme myös, Ranta kertoo.

Ajan mittaan postikortit siirtyivät ihmiseltä toiselle, ja esimerkiksi niiden postimerkit katosivat.

Tämän vuosituhannen puolella kortit päätyivät pietarilaiselle kirjailijalle, Natalia Alexeevalle.

Hän säilytti kortteja yli kymmenen vuotta, kunnes asia tuli puheeksi lyyralaisten kanssa.

Nämä innostuivat järjestämään korteista näyttelyn. Ne pystytettiin tämän vuoden maaliskuussa Imatralle, mutta nyt kortit palaavat lähemmäs alkuperäistä osoitettaan.

Simpeleen kirjastossa Menneisyyden postikortit -näyttely on avoinna 10. elokuuta saakka.

Löytyisikö jälkeläisiä?

Sama näyttely on tarkoitus viedä myös Pietariin tulevana syksynä.
Sikäläisen näyttelyn päivämääriä ja paikkaa siellä ei ole vielä varmistettu, mutta todennäköisesti näyttely pystytetään johonkin Pietarin keskustan tuntumassa olevaan kirjastoon.

Ja mikä ettei näyttelyn voisi viedä myös Viipuriin, Jennyn viimeiseen kotikaupunkiin, Ranta miettii.

Nyt näyttelyä järjestävä Etelä-Karjalan kulttuuriyhdistys Lyyra etsii Jenny ja Juho Hallikaisen jälkeläisiä. Yhdistys haluaisi kutsua heitä Pietarin näyttelyn avajaisiin.

— Kenties joku rautjärveläinen muistaa tai tuntenut Jennyn tai hänen sisarensa Maria Astolan ja kertoo heistä, Ranta toivoo.

Muistojen postikortit -näyttely on Lyyran ja pietarilaisen historiayhdistys Agat:n yhteistyöprojekti.

Näyttelyn avajaisia vietetään torstaina 19. heinäkuuta kello 16. Näyttleyn avajaisiin saapuu puhumaan muun muassa korttien löytäjä, kirjailija Alexeeva.

Luetuimmat

Kommentoidut