Kirotun patotien loppunäytös alkoi Ruokolahdella: Soinilansalmeen uusi silta ensi kesään mennessä

Tuskin mistään tienpätkästä on riidelty yhtä pitkään ja perusteellisesti kuin vuonna 1994 valmistuneesta Soinilansalmen pengertiestä. Tänä päivänä salmea ei enää padottaisi, arvioi Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä.

Marleena Liikkanen

Virtaus Soinilansalmessa väheni pengertien valmistuttua. Rannat alkoivat pian sen jälkeen kasvaa umpeen ja vesi samentua. Ensi kesänä virtausolot paranevat, kun osa penkereestä puretaan ja korvataan sillalla.
Virtaus Soinilansalmessa väheni pengertien valmistuttua. Rannat alkoivat pian sen jälkeen kasvaa umpeen ja vesi samentua. Ensi kesänä virtausolot paranevat, kun osa penkereestä puretaan ja korvataan sillalla.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) on hyvillään. Paljon pahaa mieltä aiheuttanut ja vuosikymmenet Ruokolahden kuntaa ja eri oikeusasteita työllistänyt kiista Soinilansalmen patotiestä on viimein päättymässä.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti patotie puretaan osittain ja korvataan ensi kesään mennessä 93 metriä pitkällä sillalla. Syynä ovat patotien aiheuttamat haitat vesistölle ja maanomistajille.

Epäilyksiä alusta saakka

Ympyrä tavallaan sulkeutuu.
Ruokolahdella varttunut Tiilikainen kuului pengertien epäilijöihin jo 1980-90-luvulla, toimiessaan aktiivisesti Etelä-Karjalan ja Imatran luonnonsuojeluyhdistyksissä. Paikallisia asukkaita, kesämökkiläisiä ja luonnonsuojeluväkeä yhdisti huoli, mitä vesialueelle tapahtuu Soinilansalmen patoamisen jälkeen. Mielenosoituskin järjestettiin.
Huoli oli perusteltu. Kun salmi pantiin umpeen yli vuosikymmenen kestäneen suunnittelun ja valitusten jälkeen vuosina 1993–94, kävi kuten oli pelätty. Patotiehen jätetyt virtausaukot eivät riittäneet turvaamaan veden riittävää vaihtumista. Vedenlaatu heikkeni etenkin patotien pohjoispuolella. Vesi sameni, matala lahti alkoi liettyä ja rannat kasvaa umpeen. Lähitienoon mökkiläiset hurjistuivat.
Alkoi pitkä oikeusprosessien sarja, joka päättyi vasta 2015 korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun.

Tiilikainen oli junailemassa rahoitusta

Sillan rakentaminen Soinilansalmeen maksaa noin 1,5 miljoonaa euroa. Kunta maksoi suunnittelun, rakentamisen valtio.
Kimmo Tiilikainen ei halua paisutella omaa rooliaan rahoituksen junailussa, vaikka myöntää paiskineensa sen puolesta töitä. Alun perin lasku uhkasi langeta kunnalle.
— ELYn liikenneosasto oli hyvin kartalla ja todettiin yhdessä, että tämä on näitä tärkeitä hankkeita, joita voidaan saada korjausvelkarahalla eteenpäin. Tämä on pitkän yhteistyön tulosta. Pääasia että silta tulee, ei tässä tarvitse kunniaa jakaa, ministeri sanoo.

Härskiänsaaren elämänlanka

Marleena Liikkanen

Ennen asukkaita oli paljon. Nyt kylä on hiljainen, kertoo koko ikänsä Härskiänsaaressa asunut Pekka Hammare.
Ennen asukkaita oli paljon. Nyt kylä on hiljainen, kertoo koko ikänsä Härskiänsaaressa asunut Pekka Hammare.

Marraskuisena aamupäivänä Soinilansalmen patotiellä on hiljaista. Ympärillä lainehtii Saimaa. Edessä siintää päätepiste Härskiänsaari, jonka pengertie yhdistää napanuoran lailla Äitsaareen ja mantereeseen. Matkaa kuntakeskukseen Rasilaan on tästä noin 25 kilometriä.
Liikennettä ei ole, eikä ihme. Härskiänsaaressa koko ikänsä asuneen Pekka Hammarenin, 69, laskujen mukaan saaressa on vain 16 asukasta. Härskiänhovin sahan ollessa toiminnassa asukkaita oli parhaimmillaan toista sataa, hän muistelee.
— Sitten saha paloi.
Talvella kylä elää hiljaiseloa. Sen sijaan kesällä on vipinää. Kunnasta ei löydy tilastoa Härskiänsaaren vapaa-ajan asuntojen määrästä, mutta Hammarenin mukaan niitä on satakunta.

Pengertie toi mukanaan mökkiläiset

Kesäasukkaiden invaasio alkoi 1990-luvulla, kun metsäyhtiöt alkoivat kaavoittaa maitaan mökkitonteiksi pengertien valmistuttua. Sen jälkeen Härskiänsaaren rannat on rakennettu täyteen, minkä ovat saaneet tuta hirvetkin. Ne ovat kaikonneet rauhallisten rantautumispaikkojen puuttuessa, harmittelee syntyperäinen saarelainen Veikko Piskonen, 84.
Piskonen kertoo ampuneensa elämänsä aikana peräti 102 hirveä, joista suurimman osan juuri Härskiänsaaressa. Saaren hirvikannalla oli tapana moninkertaistua kesää vasten, kun sarvipäät uivat mantereelta pakoon kuumuutta ja syöpäläisiä. Ylitettävänä ei ollut kuin satakunta metriä leveä Vuosalmi, joka liittyy erottamattomasti myös Soinilansalmen pengertien tarinaan.

Marleena Liikkanen

Lossin tulo aikoinaan oli iso parannus, muistelee Veikko Piskonen. Sitä ennen saareen kuljettiin veneellä. Pengertie helpotti elämää vielä enemmän, vaikka se tehtiinkin monen mielestä väärään paikkaan.
Lossin tulo aikoinaan oli iso parannus, muistelee Veikko Piskonen. Sitä ennen saareen kuljettiin veneellä. Pengertie helpotti elämää vielä enemmän, vaikka se tehtiinkin monen mielestä väärään paikkaan.

Pengertie korvasi kapulalossin

Vuosikymmenten ajan Härskiänsaaresta totuttiin kulkemaan mantereelle samaa reittiä kuin hirvetkin. Kapea Vuosalmi ylitettiin lihasvoimalla toimivalla kapulalossilla.
Lossimiehenä työskennellyt Pekka Hammaren muistaa hyvin, kuinka raskasta työ oli. Lossia liikutettiin puukapulan avulla vaijeria vetämällä. Usein tarvittiin matkustajien apua, sillä isommassa aallokossa lossia ei saanut yksin liikkeelle.
Hankalinta oli syksyllä ja keväällä rospuuttoaikaan. Vaikka jäätä kuinka rikottiin talkoilla, saaresta ei välillä päästy minnekään.
— Silloin oltiin kokonaan jumissa, Hammaren toteaa.

Pekka Hammrenin kotialbumi

Lossimiehen työ vaati voimaa. Kapulalossia liikutettiin miesvoimalla.
Lossimiehen työ vaati voimaa. Kapulalossia liikutettiin miesvoimalla.

Miksei tehty siltaa Vuosalmeen?

Vuosalmesta oli matkaa Utulaan kaupoille ja koululle vain jokunen kilometri. Saarelaisten siteet siihen suuntaan olivat tiiviit. Kun kunta alkoi suunnitella Härskiänsaareen kiinteää tieyhteyttä, ei siis ihme, että saarelaisten enemmistö piti ykkösvaihtoehtona Vuosalmeen rakennettavaa siltaa.
Matka Puumalaan olisi ollut lyhyempi ja tietkin parempikuntoiset vaihtoehtoon, Soinilansalmen pengertien reittiin verrattuna. Matka Rasilaan olisi ollut molemmissa sama, eikä kustannuksissakaan juuri eroa. Vesistövaikutuksilta olisi vältytty kokonaan.
— Ei olisi tullut koko tätä ruljanssia ja hirveää riitelyä. Mutta se silta ei käynyt mitenkään, Veikko Piskonen ihmettelee.

Marleena Liikkanen

Vanhassa ilmakuvassa näkyy Vuosalmi. Kapulalossi kulki tätä väliä vuosikymmenten ajan.
Vanhassa ilmakuvassa näkyy Vuosalmi. Kapulalossi kulki tätä väliä vuosikymmenten ajan.

Taustalla Saimaan suurtulva

Ymmärtääkseen silloisia ratkaisuja pitää palata vuosiin 1974–1975, jolloin Saimaalla koettiin suurtulva. Vesi hukutti alleen rantapeltoja ja -niittyjä Ruokolahdellakin.
Jotta vastaavalta tuholta vältyttäisiin jatkossa, maatalousvaltaisessa kunnassa alettiin puuhata koko Haapaveden laajan vesistöalueen patoamista. Yksi, ja samalla olennainen osa tätä tulvasuojeluhanketta oli Soinilansalmen patoaminen.
Etenkin keskustapuolueessa ihastuttiin tähän vesistön kannalta riskialttiiseen suunnitelmaan. Lopulta hanke kaatui Ruokolahden kunnanvaltuustossa vuonna 1984 täpärästi äänin 13–13, puheenjohtaja Heikki Vanhasen (sd.) äänen ratkaistaessa.
Tämän jälkeen jatkui lobbaus pelkän Soinilansalmen pengertien puolesta. Etenkin kunnanjohtaja Keijo Sikiö ajoi sen rakentamista. Vaikka korostetusti kyse oli saarelaisille tärkeästä tieyhteydestä, taustalla kyti ehkä toive Haapaveden laajemman tulvasuojeluhankkeenkin etenemisestä. Vuosalmen silta ei tähän kuvioon sopinut. Päinvastoin.

Porkkanaksi työllisyysrahaa

Lopullisesti vaaka kallistui pengertien puolelle, kun työvoimahallinto lupasi rakentamiseen työllisyysrahaa. Penkkaan kun piti louhia kalliota ja ajaa mursketta. Oltiin tilanteessa, jossa kunnan piti joko hylätä tai hyväksyä hanke.
Vesiensuojelua ylipistossa opiskellut nykyinen kunnanjohtaja Antti Pätilä ei käy arvostelemaan edeltäjiään.
— Kriittisiä äänenpainoja esitettiin, mutta isommat voimat veivät hanketta eteenpäin. Ehkä nähtiin, että tässä on paras ja sujuvin mahdollisuus saada tieyhteys Härskiänsaareen. Siitä huolimatta, että hankkeeseen sisältyi tiettyjä vesiensuojelullisia riskejä.

Vanhat synnit sovitetaan viimein

Nykytiedon valossa Soinilansalmen pengertie jäisi rakentamatta, uskoo Antti Pätilä. Todennäköisesti, sanoo myös Kimmo Tiilikainen.

Nyt pääasia on korjata aikoinaan tehdyt virheet.
— Hirveän pitkän ajan jälkeen virtausoloja viimein parannetaan ja tehdään pengertie sellaiseksi, että vesistön laatu voidaan turvata. Pitäisikö sanoa, että nyt pulinat pois ja silta pystyyn, Tiilikainen letkauttaa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.