Arto Hämäläinen on kuvannut Etelä-Karjalaa yli 30 vuoden ajan — Suurin muutos näkyy metsien ilmakuvissa: "Kaikki hienot vanhat metsät on käytännössä hakattu"

Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö käy läpi arkistojaan eläkkeelle lähdön kynnyksellä. Valtava määrä hiljaista tietoa siirtyy seuraajien hyödynnettäväksi.

Mika Strandén

Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäälliikö Arto Hämäläinen jättää muutaman viikon päästä työhuoneensa seuraajalleen.
Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäälliikö Arto Hämäläinen jättää muutaman viikon päästä työhuoneensa seuraajalleen.

Tutut maisemat vilahtelevat tietokoneruudulla. Myllymäki, Sarviniemi, Kukkuroinmäki, Kärnäkosken linnoitus. Taajamaa, suota sekä liikenneväyliä, rakennettuja rantoja ja lokkiluotoja. Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö Arto Hämäläinen on dokumentoinut valokuviinsa yli kolme vuosikymmentä eteläkarjalaista todellisuutta.

Nyt alkaa olla yhteenvedon aika. Hämäläinen jää kevättalvella eläkkeelle ja järjestelee viime töikseen valokuva-arkistoaan.

Nyt kaikki hienot vanhat metsät on käytännössä hakattu. — Arto Hämäläinen

— Kuvat rakennetuista alueista ja luontokohteista jäävät Etelä-Karjalan liiton käyttöön.

15 kesää kenttätöissä

Kun Hämäläinen aloitti Etelä-Karjalan seutukaavaliitossa keväällä 1986, hän sai työhönsä parhaan mahdollisen sisäänajon. Tekeillä oli kirja Etelä-Karjalan rakennuskulttuurista, ja Hämäläinen sai kiertää kameransa kanssa ristiin rastiin pitkin pitäjiä.

Myöhemmin Hämäläisen asiantuntemusta tarvittiin rantayleiskaavojen laadinnassa. Hän laati luontoselvityksiä kaikissa Etelä-Karjalan kunnissa Parikkalaa ja Rautjärveä lukuun ottamatta.

— Kaikki kesän työpäivän menivät 15 vuoden ajan puskissa kolutessa.

Kaavojen oheistuotteena Hämäläiselle kertyi merkittävä määrä hiljaista tietoa. Uhanalaisten hietaneilikoiden harvat kasvupaikat ja kaakkurien kotilammet löytyvät hänen muistiinpanoistaan.

Kentältä kerätty aineisto siirtyy nyt maastokarttojen karttalehdille. Tiedot tallennetaan myöhemmin digitaaliseen muotoon.

— Seuraaja pääsee selville maakunnan uhanalaisista lajeista ja niiden esiintymispaikoista.

Arto Hämäläinen

Arto Hämäläinen on viettänyt paljon aikaa Saimaalla sekä työssä että vapaalla. Kuvassa Peräsaarenkari Saimaan Huuhanselällä.

Metsähakkuut muuttavat maisemaa

Viime vuosikymmenten keskeisin muutos Etelä-Karjalan luonnossa kiteytyy yhteen ilmavalokuvaan. Tuuliaisen säätiön suojelema metsä näyttää tyystin erilaiselta kuin viereinen talousmetsä.

— Laajoihin metsähakkuisiin ei törmännyt vielä 1980-luvulla. Nyt kaikki hienot vanhat metsät on käytännössä hakattu suojelualueita lukuunottamatta.

Puuaineskuutiot saattavat olla nyt runsaammat, mutta ekologin silmissä talousmetsä ei ole metsää ollenkaan. Lajisto köyhtyy, kun pohjantikan, puukiipijän tai metson tapaiset linnut eivät enää löydä puiden ääreltä ravintoa.

Hämäläisen ottamat valokuvat osoittavat, että metsiä hakataan sallitun äärimmäisiä rajoja hipoen. Hän kertoo haukkoneensa välillä henkeään, kun on nähnyt, mitä on jäljellä entisestä.

— Vanhojen metsien rippeet ovat nyt 2—20 hehtaarin laajuisia saarekkeita talousmetsien keskellä.

Moni asia on toki paremmin kuin ennen. Kun Hämäläinen kuvasi 1980-luvulla eteläisen Saimaan metsäteollisuuden purkuputkia, maitokahvinväri levisi vedessä viuhkana pahimmillaan Ilkonselälle asti.

— Nyt Ilkonselän vedestä voi vaikka keittää kahvit.

Ilmakin haisi kissanpissalle. Muutaman Lappeenrannassa asutun vuoden jälkeen Hämäläinen mietti jo muualle muuttamista raikkaan ilman perässä. Sitten tulivat ilmanpuhdistimet ja Hämäläinen juurtui kaupunkiin.

Arto Hämäläinen

Kuposenmäki Saaren Tarnalassa kuuluu nykyään Parikkalaan. Kylämaisema on Arto Hämäläiselle hyvin mieluinen.

Geopark on nousukiidossa

2000-luvun alussa Hämäläinen harkitsi ulkomaankomennukselle lähtemistä mutta päätyi 11 vuodeksi suunnittelujohtajan tehtäviin omassa talossa. Kolmisen vuotta sitten hän palasi takaisin itselleen läheisimpien ympäristöasioiden pariin.

— Saimaan Geopark-hanke on hallinnut mieltä viime vuodet. Sitä jään vähän kaipaamaan.

Hanke on saatu hyvään kasvun alkuun. Hakemus maailmanperintökohteeksi pyrkimisestä lähti Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede ja kulttuurijärjestö Unescoon marraskuussa. Arvioijat tulevat perehtymään hankkeeseen ensi kesänä ja toukokuussa 2019 odotetaan myönteisiä päätöksiä.

— Kun näkyvyys Unescon verkkosivuilla kasvaa, maailmanperintömatkailijoita tulee riittämään. Vaikka en enää kuulu asiantuntijajäsenenä Geopark-yhdistyksen hallitukseen, olen luvannut että minulle saa soittaa eläkkeelläkin.

Ei enää valokuvanäyttelyjä

Tulevina eläkevuosina Arto Hämäläisellä on taas enemmän aikaa lintujen kevät- ja syysmuuttojen seurantaan. Kamera kulkee mukana ja kirjahaaveitakin on.

Valokuvanäyttelyitä luontokuvaajana mainetta niittänyt Hämäläinen ei aio enää järjestää. Ei, vaikka valmiina olisi 900 näyttelyvedosta.

— Niin paljon olen tehnyt näyttelyhommaa, että se ei enää innosta.

Mika Strandén

Arto Hämäläinen on kuvannut paljon myös Suomenlahdella. Hienot mustavalko-otokset saattavat vielä päätyä kirjan sivuille.

Arto Hämäläinen pähkinänkuoressa

Syntynyt vuonna 1954 Mikkelissä.

Filosofian kandidaatti.

Etelä-Karjalan liiton eläkkeelle jäävä ympäristöpäällikkö.

Perheessä vaimo, kolme aikuista lasta, kolme lapsenlasta.

Harrastaa valokuvausta.