Ahti Pitkänen palasi viimeisen kerran elokuvateatteri Nuijamieheen, Blue White Eagle lähti Rauhasta — Etelä-Karjalan vuoteen on mahtunut paljon, äänestä vuoden parasta kuvaa täällä

Etelä-Saimaan valokuvaajat keräsivät vuoden parhaat kuvansa yhteen.

Kai Skyttä

Elokuva Luotolan pitkäaikainen koneenhoitaja Ahti Pitkänen pukeutui vielä kerran vanhaan työasuunsa. Ensin Elokuva Luotola myytiin Finnkinolle helmikuussa, sitten Finnkino sulki elokuvateatterin kesäkuussa.
Elokuva Luotolan pitkäaikainen koneenhoitaja Ahti Pitkänen pukeutui vielä kerran vanhaan työasuunsa. Ensin Elokuva Luotola myytiin Finnkinolle helmikuussa, sitten Finnkino sulki elokuvateatterin kesäkuussa.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon. Kaiken kertaamiseen kuluisi aikaa, joten annetaan valokuvien kertoa tarinaa. 

Etelä-Saimaan valokuvaajat ovat koonneet yhteen vuoden parhaat kuvansa, joiden avulla voit palata ajassa taaksepäin.

Voit antaa äänesi kuvalle klikkaamalla vihreää ylöspäin osoittavaa nuolta kuvan oikealla puolella. Voit äänestää niin montaa kuvaa kuin haluat.

Kuvien jälkeen löydät vielä kuvaajien näkemyksiä ja kokemuksia kuluneesta vuodesta.

Muistijälkiä

Kollega sanoi, että on ollut pilvinen vuosi. Jaa. Toinen oli sitä mieltä, että on ollut sateinen syksy. Minusta ei.

En ole väärässä, jos en oikeassakaan. Sää ei ole mielipideasia, vaan konkreettinen, kiistämätön tosiasia. Yksi niistä harvoista selkeistä, konkreettisista ja yhteisistä tosiasioista.

Se, miten ja mitä havainnoi, miten tuntee, mihin kiinnittää huomion, mistä jää muistijälki on toinen asia. Se on yhtä totta kuin sää, mutta kollektiiviseksi totuudeksi siitä ei ole.

Totta on, että kylmä ja sateinen kesä viivästytti marjasatoa. Heinäkuun kolmannella viikolla Taavetin lomakeskuksessa Thaimaasta Suomeen matkustaneet mustikanpoimijat odottivat, tappoivat aikaa, yhdessä ja erikseen.

Muun muassa virittivät tuorekelmunauhan rullakon ja pensaan välille ja potkivat sitten pientä, korimaista muovipalloa sen yli. Rattan ball in Taavetti’s lomakeskus.

Joskus se on ollut tyhjä juomakanisteri, joskus riepumöykky — se, joka on toimittanut pallon virkaa kaikissa niissä maailman peleissä, joita olen saanut todistaa.

Pääasia on, että aika kuluu ja joku lentää.

Viikkoa aikaisemmin Iitiän lavalla oli hikoiltu ihan liki. Tanssittu nahka nahkaa vasten, haettu yhteisiä askelmerkkejä kuka vieraan, kuka murusensa kainalossa.

Marleena Liikkanen


Mistä uusi ikuisuusaihe?

Monet juttuaiheet toistuvat vuodesta toiseen. Osa vuodenkierron vuoksi, ja osa on erilaisista syistä muuttunut ikuisuusaiheiksi. Niin kuin esimerkiksi koulujen päättymisen juhlinta Linnoituksen valleilla tai Ikean tulo Lappeenrantaan.

Oli suorastaan juhlavaa olla todistamassa, kun kansimies Marek Loorits haki rautasahan ja katkaisi viimeisen Blue White Eagle -laivaa kiinni pitäneen köyden Rauhan rannassa.

Vähän tuntuu jo haikealta, kommentoi joku rannalta katsojista. Niinpä.

Seuraava aamuna olimme vielä toimittajan kanssa Mälkiän sululla laivaa vastassa. Sinne se hävisi kanavaa pitkin kohti Naantalia ja romutusta.

Mikähän on seuraava ikuisuusaihe?

Kai Skyttä


Varma näköhavainto

Ensimmäisen kerran kävin Imatran ajoissa vuonna 1972. Silloin saatoin nähdä Giacomo Agostinin.

Todennäköisemmin havainnot olivat pelkkiä kuulohavaintoja. Yleisöä oli paikalla valtavasti, ja pyöristä näki vilahduksen silloin tällöin.

Viime kesänä Agostini oli jälleen Imatralla. Karisma ei ole 75-vuotiaalta hurmurilta kadonnut minnekään. Ensi kesänä uudelleen.

Mika Strandén


Ihmisyyden ytimessä

Olen työskennellyt lehtikuvaajana vasta muutaman kuukauden, mutta ehtinyt silti kokea monta unohtumatonta kohtaamista. Minulle tämän työn parasta antia ovat henkilökuvaukset silloin, kun meistä kummallakaan ei ole kiire mihinkään.

Valokuva on valtavan voimakas väline, jota haluan käyttää oikein: haluan katsoa toista ihmistä kameran etsimen läpi lempeästi ja hyväksyvästi. Jos saan tallennettua kuvaan edes pienen palasen hänen persoonastaan, hänen ytimestään, koen onnistumisen iloa. 

Sillä kaikkea ei voi kuvakaan koskaan kertoa. Lopulta me ihmiset jäämme aina toisillemme ikuisiksi arvoituksiksi. 

Minna Mänttäri

Uusimmat uutiset

Kommentoidut