Simo-Siili ja kuusi kaveria saivat talvikodin Ruoholammelta

Suvi Järveläinen

Siili oppii tunnistamaan ihmisen, mutta autettavaa villieläintä ei pidä totuttaa ihmiseen.
Siili oppii tunnistamaan ihmisen, mutta autettavaa villieläintä ei pidä totuttaa ihmiseen.

Lappeenrantalaisen Suvi Järveläisen talven ohjelma on paalutettu. Kevääseen asti hän punnitsee aamuisin seitsemän siiliä ja laittaa niille vedet ja ruuat. Iltapäivisin hän vaihtaa vedet ja laittaa kuppeihin uudet ruuat. Välillä pitää siivota siilien asumukset, seitsemän liki neliömetristä kuljetusboxia.

Järveläinen alkoi hoitaa avun tarpeessa olevia luonnoneläimiä viime kesänä.

— Olin ostanut eläinkoti Pesältä kaksi koditonta kissaa. Kysyin, voisinko auttaa enemmän. Pesästä kysyttiin, otanko luonnoneläimiä, Järveläinen kertaa.

Ensimmäiset hoidokit olivat kolme oravaa. Yksi niistä pääsi jo takaisin luontoon. Kaksi muuta vahvistuu vielä Pyhtään eläinhoitolassa.

Siilit tulivat Järveläiselle Seija Luukkoselta, joka elokuun lopulla näki asuinalueellaan Lauritsalassa kaksi pikkuruista siiliä. Luukkonen tajusi, että ne eivät ehtisi kasvaa talvehtimiskuntoon ja houkutteli ne ruuan avulla kiinni.

Ensimmäinen, Viidakkorummuksi nimetty, tuli Järveläiselle 17.9. Riistakamerasta selvisi, että ruokakupilla kävi enemmänkin pikkusiilejä. Luukkonen valvoi yökaudet ja nappasi vielä kuusi. Nyt Järveläisen autotallissa Ruoholammella painoa keräävät myös Hälläväli, Simo, Mökö, Lepsu, Ylläri ja Sattuma.

Pienin painoi tullessaan 289 grammaa, suurin 506 grammaa. Vasta noin 800-grammainen siili selviää talvesta.

Siilit ovat yksineläjiä, siksi jokaisella on oma laatikko. Ne saavat lihoa rauhassa huoneenlämmössä. Menossa on matokuuri. Ulkoloiset hääti eläinlääkäri.

Järveläinen käsittelee siilejä mahdollisimman vähän. Punnitsemisiakin voi alun vähentää. Siili oppii tunnistamaan ihmisen hajusta ja rentoutuu tutuissa käsissä, mutta villieläimelle parasta on pysyä villinä. Järveläisen mielestä luonnonvaraisia eläimiä ei pitäisi ruokkiakaan kuin hätätilanteissa.

— Siilille parempi apu on se, että antaa pihan repsottaa, jotta siellä riittää ötököitä. Ruokinta voi myös lihottaa siiliä niin, ettei se enää pääse kerälle.

Järveläinen sanoo aina lukeneensa ja opiskelleensa paljon eläimistä. Tiedonjanoa on.

— Mutta lukemalla ei opi kaikkea. Vasta eläin opettaa.

Arvi-oravan Järveläinen on nähnyt kerran sen vapauttamisen jälkeen ja sai aiheen iloita.

— Se tunnisti minut, mutta se on silti orava ja pelkää ihmistä.

Järveläinen auttaa eläimiä siksi, ettei voi jättää auttamattakaan. Ihmisten pitäisi hänestä tajuta, että kaikkia eläimiä tarvitaan.

— Kaikkia ei voi pelastaa, mutta aina jonkun. Se on tärkeintä. Kun maailma on mitä on.

Pikkusiilejä voi tänä syksynä löytyä siksi, että loppukesä oli lämmin ja siilit lisääntyivät myöhään. Eläinten auttamisessa neuvovat muun muassa eläinkoti Pesä ja Pyhtään eläinhoitola.

Seija Hackman

Uusimmat uutiset