Heppahulluus ei katso ikää —  Lappeenrantalainen Tuomo Kotineva, 64, sai selkänsä kuntoon ratsastamalla

Talliyrittäjä Raija Metsälän mukaan on tavallista, että keski-ikäiset ja sitä vanhemmat palaavat nuoruuden ratsastusharrastuksen pariin jälkikasvun avustuksella. Lappeenrantalaistallilla nuorimmat harrastajat ovat kaksivuotiaita.

Marleena Liikkanen

Tuomo Kotineva on huomannut ratsastuksen terveyshyödyt selässään. Pa-de-de on Kotinevan vakihevonen lappeenrantalaistallilla.

Ratsastus ei ole vain nuorten hevostyttöjen harrastus. Esimerkiksi Lappeenrannan Partalassa Raijan tallilla ratsastusta harrastaa kaikkiaan noin 150 ihmistä, joiden ikäjakauma vaihtelee kaksivuotiaasta eläkeläiseen.

Viimeiset neljä vuotta ratsastanut, 64-vuotias Tuomo Kotineva on saanut harrastuksesta apua alaselkävaivoihinsa. Eläkeläisen kolotukset ovat liikunnan avulla lakanneet.
— Ratsastus oli ensimmäinen harrastukseni ihan juniorina, silloin harrastin 4—5 vuotta. Nyt aloitin uudestaan sattumalta. Hyvää liikuntaa tämä on ollut, Kotineva kertoo.

Raijan tallin yrittäjän Raija Metsälän mukaan on tavallista, että keski-ikäiset tai vanhemmat ihmiset palaavat nuoruuden ratsastusharrastuksen pariin esimerkiksi oman jälkikasvun myötä.

Marleena Liikkanen

Päivittäin tallilla käyvään ydinporukkaan kuuluu muutamia kymmeniä hevosiin ja ratsastukseen hurahtaneita ihmisiä. Kuvassa Saimi Korttinen.

Tallilla puhutaan
muustakin kuin hevosista

Päivittäin tallilla käyvään ydinporukkaan kuuluu muutamia kymmeniä hevosiin ja ratsastukseen hurahtaneita ihmisiä. Heidän mukaansa tallille on aina ihana tulla, koska ihmisten ja eläinten välillä vallitsee hyvä ja kunnioittava henki.

Useat aktiivisista harrastajista ovat ratsastaneet vuosia ja näkevät toisiaan tallilla lähes päivittäin, usein tunteja kerrallaan. Esimerkiksi Lotta Pulli ja Sonja Meronen kertovat tulevansa tallille suoraan koulusta ja lähtevät kotiin vasta myöhään illalla.
— Täällä kaikki juttelevat keskenään, ja voimme jutella muistakin aiheista kuin hevosista, esimerkiksi koulujutuista, kertoo Saga Yli-Ristaniemi.

Ratsastuksessa harrastajia kiehtoo ihmisen ja eläimen yhteispeli. Tiiviisti ratsastusta harrastavilla on tallilla tietyt hevoset, joilla he ratsastavat ja kilpailevat. Esimerkiksi Iida Tapanaisen hevonen on Welaskes- eli Wäiski, jolla hän on kilpaillut jo vuosia.
— Kun oppii tuntemaan hevosen ja yhteistyö toimii, se on tosi kivaa ja motivoivaa, kertoo myös Saga Yli-Ristaniemi, joka on kilpaillut tallin Zabudok-hevosella yli pari vuotta.

Marleena Liikkanen

Iida Tapanainen ratsastaa ja kilpailee Welaskes- eli Wäiski-hevosella. Tapanainen aloitti ratsastusharrastuksen kumminsa innoittamana.

Kilpailu on iso osa
viehätystä

Tallin yhteishenki voimistuu paitsi tallin arjessa myös kisaillessa. Tallin väki on kiertänyt Suomea este- ja kouluratsastuskilpailuissa 10—15 hevosen kanssa. Viime vuonna talli voitti ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksia Etelä-Pohjanmaalla.
— Kilpailu on harrastajille iso osa viehätystä lajissa, Raija Metsälä kertoo.

Marleena Liikkanen

Ratsastajia yhdistää eläinrakkaus ja se, että monilla harrastus on alkanut jo hyvin nuorena.

Ratsastusharrastus
kulkee usein suvussa

Monille ratsastusharrastus on periytynyt vanhemmilta ja muilta sukulaisilta.
— Kummini oli hevosharrastaja. Sen kautta alkoi vinkuminen vanhemmilta, että minunkin pitäisi saada aloittaa ratsastus. Kaksi vuotta siinä taisi mennä vinkuessa, Iida Tapanainen sanoo.

Ratsastajia yhdistää eläinrakkaus ja se, että monilla harrastus on alkanut jo hyvin nuorena.
— Joskus pienenä mietin, miltähän tuntuisi olla hevosen selässä. Minut vietiin kokeilutunnille, ja siitä se sitten lähti, Saga Yli-Ristaniemi muistelee.

Ratsastus sopii eri-ikäisille ihmisille ja on hyvää kuntoilua, mutta mitä luonteenpiirteitä ratsastajalta vaaditaan? Saga Yli-Ristaniemen mukaan sisu on tärkeä ominaisuus. Sisukkuutta kysytään etenkin runsaslumisina pakkaspäivinä tai jos tippuu hevosen selästä.
— En ole törmännyt toiseen lajiin, joka vaatisi yhtä paljon kärsivällisyyttä. Välillä on turhautumisen hetkiä, mutta sitten muistaa, että kyllä tämä tästä taas, Iida Tapanainen kiteyttää.

Joskus pienenä mietin, miltähän tuntuisi olla hevosen selässä. -Saga Yli-Ristaniemi

Marleena Liikkanen

Saga Yli-Ristaniemi kehuu tallin ilmapiiriä hyväksi. Kuvassa myös hevonen nimeltä Zabudok.

Uusimmat uutiset