Moporalli ärsyttää, mutta haukummeko väärää puuta? Kaupunkisuunnittelussa asumisen hiljaisuus oli pitkään toisarvoista, vaikka jatkuva melu on terveyshaitta

Esimerkiksi Lappeenrannassa uusia kerrostaloja rakennetaan vilkkaiden teiden varsille, vaikka asuinalueita voitaisiin kehittää toisinkin.

Kai Skyttä

Moporalli ärsyttää, mutta haukummeko väärää puuta? Kaupunkisuunnittelussa asumisen hiljaisuus oli pitkään toisarvoista, vaikka jatkuva melu on terveyshaitta

Yhtenä arki-iltana tajusin, että kesä oli alkanut Lappeenrannassa: autoteiltä kuului mopojen pärinää.

Vaikka vilkkaat Kauppakatu ja Snellmaninkatu eivät ole aivan taloyhtiöni vieressä, melu kimpoili kerrostalojen seinistä toisiin.

Moporalli herättää säännöllisesti mediakeskustelua keväisin ja kesäisin. Mopojen ääni on kieltämättä korviin pureutuvaa, etenkin jos kesähelteillä joutuu pitämään ikkunoita auki.

Toisaalta itseäni pohdituttaa, kenellä on oikeus kieltää nuoria ja vähän vanhempiakin hupiajelemasta öisin julkisilla ajoteillä. Kyllä kaupunkialue kuuluu heillekin.

Melu on välttämätöntä?

Pari vuotta sitten luin tietokirjailija ja tutkija Outi Ampujan kirjan Hyvä hiljaisuus (2017).

Ampuja on vuosia tutkinut kaupunkiympäristöjen äänimaailmaa. Hän on tullut siihen tulokseen, ettei melun torjuntaan satsata vieläkään riittävästi kaupungeissa.

Kun Suomen kaupungit ovat vuosikymmenten varrella kasvaneet paikoin nopeastikin, teitä ja kerrostaloja on työnnetty sinne, minne ehtii ja mahtuu. Kaupunkimelun terveyshaittoja ei aikoinaan juuri tutkittu, vaan mölyn ajateltiin olevan välttämätön paha.

Kaupunkien melua saatettiin jopa ihannoida: pauhaavat autot ja tehtaat olivat merkki talouskasvusta.

Muuta maalle!

Nykyään tiedämme paremmin.

Tutkimusten mukaan jatkuva melulle altistuminen esimerkiksi nostaa verenpainetta, heikentää unenlaatua ja nakertaa mielenterveyttä.

Kaikkeen meluun ei edes totu vuosien varrella. Korvatulppia ei voi käyttää loputtomiin, eikä vastamelukuulokkeet päässä ole helppo nukkua.

Silti edelleen kuulee sanottavan, että jos ei kestä kaupungin melua, pitää muuttaa maalle.

Väitteen taustalla on kivettynyt oletus siitä, etteivät kaupungit voi olla hiljaisia.

Outi Ampuja on eri mieltä.

Huolellisempaa suunnittelua

Esimerkiksi ajoteiden sijoittamista tulisi rohkeammin suunnitella melun torjunnan näkökulmasta, eikä vain siitä näkökulmasta, mikä on suorin ajoreitti paikasta A paikkaan B.

Edelleen kuulee sanottavan, että jos ei kestä kaupungin melua, pitää muuttaa maalle.

Kerrostaloja voidaan suunnitella vaikkapa siten, että makuuhuoneet sijaitsevat talojen hiljaisemmilla puolilla.

Kaikki tämä suunnittelu vaatii tietenkin rahaa ja aikaa.

Lisäksi on uskallettava kritisoida yksityisautoilun välttämättömyyttä kaikissa kaupunginosissa. Harva poliitikko siihen lopulta uskaltautuu.

Modernit meluisat asunnot

Lappeenrannassa uusia kerrostaloja on noussut tai nousemassa vilkkaiden teiden varsille.

Esimerkiksi Kauppakadulle, lähelle Vanhaa hautausmaata, tuli viime vuosina vaaleita kerrostaloja.

Snellmaninkadun ja Oksasenkadun risteykseen alkaa rakentua kerrostalo. Myös Kesämäelle, Snellmaninkadun lähelle, on muotoutumassa uusi kerrostaloalue.

Asuntojen uutuus ei valitettavasti takaa sitä, etteikö liikennemelu kantautuisi sisälle.

Kun viimeksi etsin asuntoa Lappeenrannassa, vierailin kerrostalossa, joka oli rakennettu pari vuotta sitten.

Asunto sijaitsi vilkkaan tien puolella. Autojen etäinen jyly kantautui korviin asuntoesittelyn aikana.

Onni on lintujen laulu

Kaupunkien tiivistymiselle on perusteensa, kuten palveluiden läheisyys.

Kaupunkisuunnittelussa melun torjunnan pitäisi kuitenkin olla yhtä painava tekijä kuin vaikkapa kerrostalojen sijainti ja koko.

Onko esimerkiksi puistoalueita riittävästi? Jos autoilu lisääntyy asuinalueella, minne sitä voi ohjata meluystävällisesti?

Itse päädyin lopulta Lappeenrannan ydinkeskustasta Kiviharjuun.

1980-luvun taloyhtiössä kuuluu joskus vessan lorinoita ja puheääniä muttei juuri liikenteen melua – lukuun ottamatta kovimpia moporalleja.

Yhtenä aamuna heräsin lintujen lauluun ja tajusin, miten kovasti olinkaan sitä kaivannut.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan ilmiöryhmän toimittaja.

Luetuimmat