Lappeenrantalainen Virpi, 42, joi itsensä humalaan päivittäin vuosien ajan — ”Välillä mietin, että olinko enää ihminenkään”

Päivi Virta-Salo

Lappeenrantalainen Virpi, 42, joi itsensä humalaan päivittäin vuosien ajan — ”Välillä mietin, että olinko enää ihminenkään”

Pari vuotta sitten Virpi, 42, joi viiniä salassa päivittäin. Pullon, kaksi tai joskus kolmekin.

Lappeenrantalaisnainen joi kylpyhuoneen kaapista, kun laittoi pyykkiä koneeseen. Valmistaessaan ruokaa perheelleen hän otti huikkaa salaa. Ystävät tai edes puoliso eivät tienneet alkoholinkäytöstä.

— Päällisin puolin elin normaalia elämää. Minulle oli tärkeää se, että hoidan velvollisuuteni ja en ole päivääkään pois töistä. Todellisuus kulissien takana kuitenkin oli toisenlainen.

Juominen alkoi heti, kun Virpi pääsi töistä kotiin. Monena aamuna oli pakko ottaa krapularyyppy, ja pahimmillaan Virpi joi työpaikallakin. Oravanpyörää kesti useamman vuoden.

Vuosi ja viisi kuukautta sitten Virpi laittoi korkin kiinni.

”Ensin pystytetään kaljateltta ja sitten mietitään tapahtuma sen ympärille”

Etelä-Karjala on maakuntien kärkijoukoissa valtakunnallisissa alkoholinkulutus- ja myyntitilastoissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alkoholijuomien kulutusraportin mukaan Etelä-Karjalassa myytiin maakunnista neljänneksi eniten alkoholia vuonna 2016.

Runsaan alkoholinkäytön taustalla voi olla maakunnan väestön sosioekonominen tila: korkea pitkäaikaistyöttömyys, matala koulutustaso ja viinamyönteinen eli niin sanottu savupiippukaupunkien kulttuuri, arvioi Pasi Lempiäinen, päihdepalveluiden vs. ylilääkäri Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä (Eksote).

— Vitsinä voi sanoa, että meillä ensin pystytetään kaljateltta ja sitten mietitään, mikä tapahtuma sen ympärille järjestetään, sanoo päihdepsykiatri Juha Kemppinen Eksotesta.

Yhdestä riippuvuudesta toiseen — salailun kierrettä vaikea katkaista

Virpi on ääripäiden ihminen. Ennen alkoholiongelmaansa hän oli koukussa lääkkeisiin, työhön, liikuntaan.

— Asiat menee helposti yli. Kun pääsin lääkeriippuvuudesta eroon, alkoi alkoholi maistumaan. Minulla oli sellainen elämäntilanne, joka vaati tunnepuolella tosi paljon. Se olisi vaatinut kypsyyttä, mutta turrutin tunteitani alkoholilla.

Kun Virpi joi, hän luuli kaikkien tietävän. Asian salaaminen oli hänelle tärkeää.

— Omaan korvaani kuulostin humalaiselta, ja tuli läheltä piti -tilanteita. Puoliso joskus ihmetteli, että haisen vähän oudolle. Osasin aina selittää vakuuttavasti tekosyitä.

Kukaan ei tiennyt. Nyt raittiuden aikana hän on avautunut harvoille ja valituille.

— Yllättävän ihanasti ja empaattisesti tähän on suhtauduttu. Puolisolle oli aika iso yllätys.

Salailun kierrettä oli vaikea katkaista. Jopa raitistumisensa Virpi aikoi tehdä niin, ettei kukaan saisi tietää.

— Hakeuduin vertaistukeen vasta kuukauden päästä siitä, kun olin laittanut korkin kiinni omin päin. Nyt tajuan, että ilman tukea en olisi pystynyt raitistumaan.

Vertaistukiryhmässä Virpi kuuli muilta alkoholisteilta hyviä kokemuksia raittiina elämisestä ja alkoholismin hoidosta. Nyt hän käy terapiassa ja vertaistukiryhmässä kerran viikossa.

— Vakavia fyysisiä seuraamuksia ryyppäämisestä ei ole tullut. Minulla oli onni matkassa

Virpi ei ole alkoholistiperheestä mutta sairautta on suvussa. Hän uskoo, että oman alkoholismin takana on sekä perimää että persoonaa.

Kirkkaan viinan kulutus näkyy klinikoilla

Eksoten päihdeklinikalla asiakkuuksien määrä on hienoisessa nousussa, arvioi Pasi Lempiäinen.

Väkevien alkoholijuomien ja oluen juominen on Etelä-Karjalassa yleisempää kuin esimerkiksi Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla, joissa nautiskellaan paljon viiniä.

Kirkkaan viinan kulutus näkyy klinikoilla, sillä ongelmakäyttäjien kohdalla alkoholijuomien ”kustannustehokkuus” korostuu, Lempiäinen sanoo.

Alkoholiriippuvuus voi kuitenkin kehittyä yhtä lailla viinistä kuin viinasta. Lempiäisen mukaan myynti- ja kulutustilastoista ei suoraan voi päätellä riippuvaisten määrää.

— Hoidon piiriin hakeutuneet poikkeavat usein selkeästi keskimääräisistä kuluttajista. Jonkinlaista korrelaatiota kuitenkin varmasti on.

Ikäihmisten alkoholinkäyttä kolminkertaistuu

Etelä-Karjalassa puhtaasti alkoholiongelmaisia on eniten keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa. Nyt on jäämässä eläkkeelle ensimmäinen niin sanottu kostea sukupolvi, Lempiäinen sanoo.

— Ikäihmisten alkoholinkäytön ennustetaan kolminkertaistuvan aikaisempiin sukupolviin verrattuna 2020-luvulla, Kemppinen sanoo.

Raittiiden nuorten osuus on taas kasvanut viime vuosina kaikissa koulutyypeissä. Toisaalta nuoriso on hyvin jakautunutta.

— Nuorista 20 prosentilla menee huonosti, 80 prosentilla hyvin. Nuoret käyttävät energiajuomia, kannabista, sähkötupakkaa ja pelaavat nettipelejä. Riippuvuutta aiheuttavia toimintoja on, Kemppinen sanoo.

Korkin kiinni laittaminen oli vasta alku

Virpi tunnisti aikoinaan alkoholiongelmansa nopeasti. Päivittäistä juomista kesti vain muutaman kuukauden, kun hän tiesi tilanteen riistäytyneen käsistä.

— Ei tullut nousuhumalaa vaan pöhnä. Juomisesta oli hauskuus kaukana. Silti oli pakko juoda.

Viinaton elämä oli toive mutta pelottikin. Ensimmäinen raitis vuosi oli paitsi antoisa myös hyvin rankka.

— Kun laittaa korkin kiinni, se on vasta alku. Kaikki meni uusiksi elämässä. Ei työpaikka tai parisuhde, mutta identiteetti ja elämänhallinta olivat hukassa.

Vasta alkoholiongelman myötä Virpi tajusi olevansa täydellisyyden tavoittelija ja pohti suhdettaan muun muassa työntekoon.

— Olen opetellut armollisemmaksi. Kun vieroitusoireita tuli, annoin luvan itselleni levätä.

Työnantajalta alkoholinkäyttö säilyi salassa.

— Olen painiskellut sen asian kanssa, että pitäisikö kertoa. Nyt mennään näin.

Häpeä, itseinho ja syyllisyys leimasivat Virpin elämää juomisen aikana. Toisinaan vieläkin suru hukkaan heitetyistä vuosista pyrkii pintaan. Rehellinen puhe ja vertaistuki ovat auttaneet.

22749569.jpg

— Raittiuden myötä on tullut myötätunto sitä ihmistä kohtaan, joka olin. Alkoholismi on sairaus.

Virpi lopetti, koska halusi kokea elämän raakana myötä- ja vastoinkäymisineen.

— Juova alkoholisti on aika turta. Jos itkee, itkee itsesääliä. Ilokin oli viinan aikaansaamaa. Olin henkisesti tosi ahdistunut, masentunut ja yksinäinen. Silloin välillä mietin, että olenko enää ihminenkään.

Raitistuminen herätti toivon.

— Alkoholismista ei voi parantua, mutta voi elää normaalia ja täysipainoista elämää. Kunhan ei ota sitä ensimmäistäkään.

Jutusta on jätetty pois Virpin oikea nimi haastateltavan yksityisyyden suojelemiseksi.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.