”Mökki tuo yhä hyvän tunteen, siellä ajatukset lepäävät arkityöstä ja hälinästä”— Vesa-Pekka Nikula on pariviikkoisesta vauvasta asti mökkeillyt Savitaipaleella saaressa, jonka hänen vanhempansa ostivat 1960-luvulla

Kun mökin remontti tuli ajankohtaiseksi, Nikula päätti, että alkuperäistä mökkiä ei tunnearvojen takia ei purettu, vaan se saa lisätilaa kylkeensä— Luopuisinko mökistä?— En ikinä, sanoo Elisan tuotannon johtaja nyt samalla mökillä kuin pikkupoikana

Minna Mänttäri

Vesa-Pekka Nikula sanoo, että 60-lukulaisen mökin oli aika saada vähän ehostusta. Lisäneliöt tulevat alkuperäisen mökin kylkeen, eivät sen tilalle.
Vesa-Pekka Nikula sanoo, että 60-lukulaisen mökin oli aika saada vähän ehostusta. Lisäneliöt tulevat alkuperäisen mökin kylkeen, eivät sen tilalle.

Piskuinen Nuottasaari on ollut Vesa-Pekka Nikulan perheen mökkisaarena jo 1960-luvulta asti.

Rauhan tyyssija ja tukikohta Virmajärvellä, johon voi palata rentoutumaan pääkaupunkiseudun hälinän keskeltä ja työmatkoilta, joita Nikula tekee sekä usein että kauas maailmalle.

Saareen on mantereesta vain muutaman minuutin soutumatka. Lähimmältä rannalta kutsuhuutokin kantaa saareen asti.

Suhde mökkiin on läheinen ja tiivis.

Nikula kertoo nukkuneensa vain pariviikkoisena vauvana omassa kopassaan mantereen puolella, kun hänen vanhempansa raivasivat saaren puustoa rakentaakseen sinne mökin.

— Isä ja äiti olivat molemmat töissä Kaukaan tehtaalla Lappeenrannassa. He löysivät toiveittensa mökkipaikan Savitaipaleelta.

Siitä alkoivat lapsuuden kesät mökillä. Kun vanhemmat lähtivät töihin, saareen tuli lapsenlikka Anna-Liisa vahtimaan Vesa-Pekkaa ja tämän isosiskoa.

Nikula muistelee, miten pieni saari oli ehtymätön mahdollisuuksien seikkailu pikkunaskalille. Aika ei käynyt ikinä pitkäksi eikä koskaan ollut tylsää.

Eikä nykyinen Elisan tuotannon johtaja käyttänyt tuolloin päiviään älypuhelimella pelaamiseen.

Minna Mänttäri

Nikulat soutavat manereelta Nuottasaareen, josta ei juuri näy, että se on asuttu.

Mökki ja juuret jäivät Virmajärvelle, vaikka Nikulan lapsuusperhe muutti myöhemmin toisaalle.

Tunnearvot ratkaisivat remontissa

Tänä kesänä saarimökillä eletään poikkeustilassa, sillä vanha alkuperäinen mökki saa kylkeensä laajennuksen.

Vesa-Pekka Nikula sanoo, että neliöt ja hallittu harppaus nykyaikaan olivat tarpeen kolmilapsiselle perheelle.

Hänen 87-vuotias isänsä ei enää mökkeile Nuottasaaressa, mutta saapuu varmasti kiinnostuksesta katsomaan remontin tuloksen.

— Vanhaa mökkiä ei lähdetty tunnearvojen takia kokonaan purkamaan. Halusin, että jotakin säilyy tallella menneistä vuosista ja rakennuksen ikäkerrostumista.

— Siitä huolimatta, että monet ihmiset muistuttivat vanhan ja uuden yhdistämisen olevan huonoin vaihtoehto. Ainakin toistaiseksi olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun, jota kypsyteltiin pitkään.

Nuottasaareen nousi 1960-luvulla ensin perinteinen saunan ja saunatuvan kokonaisuus, johon myöhemmin lisättiin lasikuisti, sekä erillinen rantasauna 60-luvun lopulta asti.

Minna Mänttäri

Uusi hirsikehikko on mittojen mukaan räätälöity. Vanhan mökin (oik.) ulkovuoraus vaihtuu höylähirrestä hirsipaneeliksi, jolloin uuden ja vanhan osan julkisivut käyvät yksiin. Ne tulevat myös saman katon alle.

Vuonna 1995 rakennettiin vielä vierasmaja, kun aikuistuneet lapset perheineen kaipasivat omat nukkumasijansa.

Uudisosaan tulee tupa ja kaksi makuukamaria.

Vanha puolelle sijoittuu muun muassa keittiö. Noin sataneliöinen rakennus saa uuden yhtenäisen katon.

Nykyajan mukavuuksille on annettu periksi sen verran, että saareen kulkee sähkökaapeli pitkin järven pohjaa. Vessasta tulee polttava kuivakäymälä.

Suunnittelussa on ollut mukana myös hirsitalotehdas, joka toimitti mittojen mukaan räätälöidyn hirsikehikon.

Minna Mänttäri

Vesa-Pekka Nikula piti mökkeilystä jo pojannaskalina. Aikuinen mies nauttii siitä, että saada tehdä yksinkertaisia, mutta tärkeitä mökkiaskareita ja lepuuttaa ajatuksiaan.

"Onnistuu, kun asennoituu niin"

Mökkeilijä on ajoittanut kesälomansa vanhan mökin katon purkamiseen ja uuden katon rakentamiseen, johon saadaan myös talkoo- ja sukulaisapua.

Nikula tekee itse, mitä osaa ja ehtii. Rakennuksella saa tehdä käsillään ja näkee heti, mitä on tehnyt. Se poikkeaa täysin tutuista arkirutiineista.

Hän huomauttaa tietävänsä jo, mitä pulmia saareen rakentaminen tuo tullessaan. Hirret, ikkunat, harkot, eristevillat, hirsipaneelit, lattialankut ja sorat tuotiin jäätietä pitkin jo talvella.

Muutamat jälkitoimitukset ovat perille päästäkseen vaatineet isännän kauramoottoria.

Haastattelun jälkeen hän souti saareen kattohuopia. Tulossa on vielä vuolukivitakan tarpeet.

— Onnistuu, kun asennoituu niin, että laittaa mökin saareen. Jos kaikki menee hyvin, remontti on valmis viimeistään syksyllä.

Loma mökkityömaalla ei ole myöskään täydellistä lomaa omasta työstä.

Kun kello ehtii Suomen aikaa illansuuhun, heräillään muualla maailmassa, ja tuotannon johtaja varautuu Nuottasaaressa videoyhteyksiin ja hoitamaan sähköposteja.

— Muutaman kerran täytyy ajaa Helsinkiin, ja olen aina tavoitettavissa puhelimeen.

Minna Mänttäri

Saaren vierasmaja palvelee tämän kesän eristevillojen varastona.

"Yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita"

Nuottasaari on nyt aikuisen miehen silmin pienempi kuin taannoisen pojannaskalin.

Silti se tarjoaa elämäntavan, tukikohdan, josta Vesa-Pekka Nikula haluaa pitää kiinni.

— Mökki tuo yhä hyvän tunteen. Täällä viettävät perheen yhteistä aikaa mielellään myös 23-, 20- ja 16-vuotiaat lapsemme. Nykyisin käymme mökillä jäidenlähdöstä lokakuun alkuun.

Saaren rauhaa on arvostettu 1960-luvulta lähtien ja se on edelleen läsnä, vaikka Virmajärvelle on rakennettu 50 vuoden aikana runsaasti mökkejä.

Rauha tarkoittaa, ettei kukaan tule häiritsemään, ja mökkiläinen saa olla niin kuin lystää.

Vesa-Pekka Nikula nauttii kaikesta puuhastelusta, mitä mökkeily vaatii aamusta iltaan: polttopuiden pilkkomisesta, pesuvesien ja saunan lämmittämisestä.

— Yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita. Se on se juttu, että saa näkyvää aikaan, ja ajatukset voivat levätä.