Kinnusen talon pelastajalle sateli kiitosta joulumarkkinoilla — Jaana Kinnusta askarruttaa ullakolta löytynyt sota-ajan kirje: Kuka oli Yrjö, joka kirjoitti rakkaalle vaimolleen Mirjalle ja pikku Martille

Joulumarkkinat herätti sisäpihan eloon ja toi ihmisvirtaa yrityksillekin. Talon viimeinen tyhjä liiketila täyttyy vuoden alussa.

Mika Strandén

Kinnusen talon sisäpiha on suojaisa ja tunnelmallinen paikka.
Kinnusen talon sisäpiha on suojaisa ja tunnelmallinen paikka.

Mirjalle yksin. ”Rakas vaimoni ja pikku Martti”. Näin alkaa kirje, jonka Jaana Kinnunen löysi Kinnusen talon ullakolta viime viikolla.

Kirje on päivätty vain sanalla ”Talvella”, ja sen allekirjoittanut Yrjö kuvailee siinä sotatalven elämää rintamalla.

Ennen kaikkea Yrjö kertoo, miten raskasta on vain muistella vaimoa ja poikaa. ”Ei suotu minulle iloa, että saisin nähdä miten Martti kehittyy.”

Jaana Kinnusta vähän askarrutti, onko oikein tuoda julki vain Mirjalle tarkoitettu kirje. Liikuttavalle kirjeelle riitti kuitenkin lukijoita, kun talon sisäpiha avautui ensi kertaa yleisölle joulumarkkinoilla. Väkeä tulvi paikalle niin paljon, että talon emäntää oli ruuhkassa ensin vaikea löytää.

Sieltä se emäntä kuitenkin löytyi, talon viimeisen vapaan liiketilan sopukasta, poronsarvet päässään. Jono talosta löytyneitä esineitä esittelevän pöydän luo kävi jatkuvana.

Mika Strandén

Liekö suutarimestari Pekka Kinnusen jäämistöä tämä lapikas, jota Jaana Kinnunen esittelee talossa 1950-luvulla asuneelle Irja Latulle.

Eristystyöt venyvät ullakon aarteiden vuoksi

Kinnusen talon pitkä suojelu- ja myyntiprosessi sai viime kesänä yllätyskäänteen, kun vanhalle jugendrakennukselle löytyi ostaja talon rakennuttajan, suutarimestari Pekka Kinnusen perikunnasta.

 Kaikki on ollut tervettä eikä ikäviä yllätyksiä ole tullut. — Jaana Kinnunen

Remontti talossa on sujunut hyvin, kertoo Jaana Kinnunen. Turussa asuvan Kinnusen apurina Lappeenrannassa on toiminut vanha luokkakaveri Marjaana Peronmaa.

— Kaikki on ollut tervettä eikä ikäviä yllätyksiä ole tullut, kun taloa ei ole pilattu 70-luvun muoveilla, Kinnunen kertoo.

Viemäristöt on uusittu ja asunnoissa remontoitu kylpyhuoneet ja keittiöt. Edessä on ikkunaremontti sekä sisäpihan seinien rappaus ja maalaus. Uusi sähköpääkeskus tulee pian, ja rappukäytävä alkaa tammikuussa saada pintaansa jugendvärejä.

Talon eristystyöt sen sijaan ovat yhä venyneet, ja syy siihen löytyy pöydältä Jaana Kinnusen vierestä.

— Koko ajan löytyy uusia aarteita, joita on pitänyt ensin pelastaa. Vintillä on yhä osia, missä ei ole käyty lainkaan.

Mika Strandén

Marja-Liisa Kortman-Pitkänen, Kitta Kortman ja Karina Kortman asettuivat yhteiskuvaan joulupukin ja tämän muorin kanssa. Lappeenrannan Valokuvaamon Tiina Korhonen kuvasi.

Tapahtumia toivottiin lisää

Lauantain markkinat tekivät selväksi, että talon pelastusprojekti on ollut monien kaupunkilaisten mieleen.

— Aivan ihanaa, että sai tulla katselemaan vanhoja paikkoja, kiitteli Irja Lattu.

Kauhean iloinen olen, että Jaana otti talon haltuun, ettei se joutunut hunningolle. — Irja Lattu

Lattu kertoo asuneensa talossa perheineen 11 vuotta vuodesta 1951 alkaen. Muisteloista Jaana Kinnusen kanssa ei ollut tulla loppua, vaikka Kinnunen tunsikin talon vain mummolana ja Lattua myöhemmin.

— Kauhean iloinen olen, että Jaana otti talon haltuun, ettei se joutunut hunningolle, Lattu painottaa.

Mika Strandén

Jaana Kinnunen esitteli viime viikolla talon ullakolta löytämäänsä sota-ajan kirjettä Jorma Härköselle.

Sama toistui ihmisten puheissa. Nekin, joilla ei ole henkilökohtaista sidettä taloon, kiittelivät, että pala Lappeenrannan historiaa saatiin säilymään.

— Tosi tärkeää, että talolle löytyi jatkaja. Lappeenrannassa alkaa olla niin vähän vanhaa, että viimeiset pitäisi säästää. Tällä on arkkitehtoninen arvo, jota uusilla rakennuksilla ei tänä päivänä ole, totesivat Eila ja Jorma Härkönen.

Kitta Kortman ja Marja-Liisa Kortman-Pitkänen kuvauttivat pikkuista Karina Kortmania pihalla pukin sylissä ja toivoivat, että Kinnusen pihalla olisi vastaisuudessakin tapahtumia.

— On niin mukava tämä sisäpiha, klaani ihasteli.

Mika Strandén

Veijo Nykänen kertoo saaneensa työhönsä uutta virtaa, sillä Kinnusen talo on tarjonnut taulu- ja kehystysliikkeelle hyvät puitteet.

Tyhjä liiketila täyttyy

Tapahtumat olisivat mieleen ainakin talossa toimiville yrityksille. Asuintilat siinä ovat kysyttyjä, mutta Valtakadun länsipää nykyisin hiljainen yrityksille.

Kehystys- ja taululiikkeessä Veijo Nykänen myhäilikin, kun ihmisiä saapasteli markkinapäivänä liikkeeseen talon sisäpuolelta.

— Ekat vähän arastelivat, mutta kun yksi tuli sisään, tulivat muutkin. Moni ei tiennyt, että täällä kehystetäänkin.

Yli 40 vuotta vanha kehystysliike on toiminut talossa puolitoista vuotta.

— Meikäläinenkin on innostunut työstä ihan uudestaan, kun on kivat tilat ja koko paketti tässä kiva, Nykänen kertoo.

Lisää elämää taloon tulee ensi vuonna. Viimeinen tyhjä liiketila on vuoden alusta alkaen vuokrattu paikalliselle yrittäjälle.

Talon herättelyn ohessa Jaana Kinnunen toivoisi myös talon historian aukkopaikkojen täydentyvän. Mitä lienevät ullakolta löytyneet ”postietuanti-osotukset”, joilla ei näytä olevan mitään yhteyttä Lappeenrantaan.

Entä kuka oli Yrjö ja selvisikö hän sodasta? Ja olisiko Martti-poika vielä elossa?

Mika Strandén

Talon rappukäytävä alkaa vuodenvaihteen jälkeen saada pintaansa jugendvärejä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Uusimmat uutiset