Eteläkarjalaiset kaverukset saivat vuosikymmeniä sitten idean, josta jalostui Sääski Open — Tennisyhteisön rakkaat muistot on kerätty valokuva-albumiin, joka kiertää ystävältä toiselle vielä tänäkin päivänä

Sääski Openin perustamisesta on jo 30 vuotta, mutta yhä ystävykset kokoontuvat kerran vuodessa Puumalaan pelaamaan tennistä. Liikunta ja yhteinen ajanvietto pitävät seniori-ikäiset vireessä. Yhteishenki näkyy muun muassa ryhmän omintakeisessa huumorintajussa.

Kuvat: Sääski Openin albumi, kollaasi: Minna Mänttäri

Eteläkarjalainen ystäväporukka on pitänyt yhtä vuosikymmeniä. Sääski Openin tennisturnaus pidetään yhä kerran vuodessa Puumalassa, vaikka osasta ystävyksistä aika on jo jättänyt. Rakkaat muistot on tallennettu yhteiseen valokuva-albumiin.
Eteläkarjalainen ystäväporukka on pitänyt yhtä vuosikymmeniä. Sääski Openin tennisturnaus pidetään yhä kerran vuodessa Puumalassa, vaikka osasta ystävyksistä aika on jo jättänyt. Rakkaat muistot on tallennettu yhteiseen valokuva-albumiin.

Vuosikymmeniä sitten eteläkarjalaiset ystävykset saivat idean ollessaan matkalla Lapin Ylläksen laskettelukeskuksessa. Perustetaan oma porukka, jonka kesken voidaan pelata tennistä, he keksivät.

Liikunta ja yhteinen ajanvietto olivat jo tuolloin lähellä kaverusten sydäntä. Suurin osa kaveriporukasta on tuntenut toisensa lapsesta asti, ja osa on tutustunut muiden harrastusten yhteydessä. Tenniksen ja laskettelun lisäksi harrastuksiin on kuulunut muun muassa keilailua ja pilkkimistä.

Vielä nykyäänkin kymmenen hengen kaveriporukka pitää tiivisti yhteyttä soitellen, ja aina tavatessa kysytään kuulumiset ja muistellaan vanhoja. Tennistä he pitävät mielenkiintoisena lajina, sillä siinä yhdistyvät suosikkiasiat: liikunta ja yhteisöllinen hauskanpito.

Yhdessäolo on kaikkein tärkeintä. - Juha Vaittinen

Juhlavuotta on juhlistettu risteilyin, kakuin ja juhlaillallisin

Sääski Openin perustamisesta on jo 30 vuotta, mutta yhä porukka kokoontuu kerran vuodessa Puumalaan tennistä pelaamaan. Kesäisin järjestettävä tennisturnaus on ainoa kerta, jolloin ystävät pelaavat yhdessä, mutta muuta yhteistä tekemistä on paljon. Osa porukasta käy edelleen keväisin Lapissa.

Sääski Openin 30. juhlavuotta on juhlistettu muun muassa Tallinnan risteilyllä. Kuluneen vuoden aikana perinteenä on ollut, että kun jollakin on syntymäpäivä, hän tuo kakun juhlaillalliselle.

Pelien jälkeen ystävät nimittäin menevät Puumalan Lintusalon Sääskenrantaan, jossa nostetaan lippu salkoon, saunotaan, uidaan, syödään ja keskustellaan mukavia. Keväisin lähdetään yhdessä Lappiin, ja kesät vietetään Puumalassa Saimaan rannan ääressä mökillä.

Minna Mänttäri

Matti Hartikainen, Arja Hartikainen, Liisa Hänninen, Pertti Hänninen, Tuula Vaittinen, Paavo Ohrimovitsch, Juha Vaittinen, Laura Ohrimovitsch, Hannu Simpura ja Hilpi Simpura rakastavat muistella vanhoja juttuja yhdessä.
Matti Hartikainen, Arja Hartikainen, Liisa Hänninen, Pertti Hänninen, Tuula Vaittinen, Paavo Ohrimovitsch, Juha Vaittinen, Laura Ohrimovitsch, Hannu Simpura ja Hilpi Simpura rakastavat muistella vanhoja juttuja yhdessä.

Valokuva-albumi on tärkeä osa yhteisöllisyyttä

Otteluita pelataan tosissaan, mutta ei missään nimessä verenmaku suussa. Jokainen osaa ottaa häviönkin mukisematta vastaan.
— Yhteishenki on loistava, summaa Laura Ohrimovitsch.

Osa ystäväporukasta, Matti Peuhkuri ja Esko Raitavuo, ovat jo edesmenneitä, ja heitä muistetaan yhä porukassa lämmöllä.

Kun seniori-ikäinen ystäväporukka kokoontuu, huone on aina täynnä puheensorinaa.

Vuosien varrelta riittää kerrottavaksi juttuja ja tarinoita, joista osa on taltioitu valokuviinkin. Sääski Openin perustamisesta asti Matti Hartikainen on kuvannut peleissä ja muissa kokoontumisissa. Nyt iso kansio on täynnä valokuvia, ja se kiertää jäseneltä toiselle. Tunnelmallisista valokuvista huomaa, että hauskaa on ollut.

Tenniksen lisäksi veneily on ollut tärkeässä osassa rakentamassa ryhmän yhteishenkeä. Kaikilla on ollut veneitä, ja he ovat olleet innokkaita veneilijöitä.

Urheilu on kaikille sydämen asia. Ennen tenniksen pelaamista kaverukset ovat harrastaneet erilaisia lajeja, ja liikunnanilon voi nähdä heidän silmistään. Enää kaikki eivät pysty pelaamaan, mutta koko porukka viettää yhä aikaa yhdessä.
Ystävyys on säilynyt.
— Yhdessäolo on kaikkein tärkeintä, Juha Vaittinen sanoo.

Jutun kirjoittaja on Etelä-Saimaan tet-harjoittelija.

Lauantai Puumala.jpg

Kommentoidut