Kääpiösnautserit Otto ja Lissu ulkoilevat ilman villapaitaa — Yli 20 asteen pakkasessa käydään tarpeilla nopeammin

Sää kuin sää, koirat ovat aina valmiita lähtemään ulos

Mika Strandén

Harry Granö ja
kääpiösnautserit Otto ja Lissu
nauttivat auringonpaisteesta perjantaina Lappeenrannan satamassa.
Harry Granö ja kääpiösnautserit Otto ja Lissu nauttivat auringonpaisteesta perjantaina Lappeenrannan satamassa.

Kääpiösnautserit Otto ja Lissu tepastelevat pitkin Ainonkatua Lappeenrannassa uteliaina niin kuin aina.

Kun vastaantulija pysähtyy juttusille isännän, Harry Granön kanssa, myös koirat haluavat tervehtiä. Saisikos pienen rapsutuksen?

Harry Granö huomauttaa, ettei perheen koiria pueta villlajumpperiin.

Ne eivät ole erityisen arkoja kylmälle, mutta kovalla pakkasella tassu nousee pitemmäksi aikaa maasta.

Takit laitetaan silloin, kun sataa.

— Mielestäni koira on sopeutuvainen eläin.

Kovassa pakkasessa kävellään ehkä vähän lyhyemmät lenkit, jotka tavallisesti ovat kestoltaan arkisin 30— 40 minuuttia.

Ulkona käydään vähintään kolmesti päivässä. Joka kerta sekä kymmenvuotias Otto että viisivuotias Lissu ovat yhtä valmiita lähtöön.

Granö tunnustaa, että hän harasi 24 vuotta koiran hankkimista vastaan. Ehdottomasti.

Nyt nelijalkaisia ystäviä on kaksin kappalein, eikä niistä voisi luopua.

Rotu on huomattu vuosien aikana hyväksi: Perhekoira, joka ei pureskele eikä sotke.

Isäntä myöntää, että kääpiösnautsereilla on joskus enemmän intoa kuin järkeä, jos kyse on palloleikistä, mutta sekään ei ole haitaksi.

Periaatteessa olisi mahdollista, että Granön talutusnuorassa viipottaisi vielä kolmaskin kääpiösnautseri.

— Ehkä sitten, kun pääsee eläkkeelle ja on paremmin aikaa lenkkeilyyn.