"Ensin petti kohva, sitten hävisi kelkka alta" – Lemiläinen Lauri Pekari, 90, muistaa vielä elävästi, kun hän nuorena miehenä vajosi Kivijärveen

Julkaisemme joulupyhien aikaan parhaita aiemmin Etelä-Saimaassa julkaistuja juttuja. Tämä petollisia jäitä koskeva juttu ilmestyi alun perin Etelä-Saimaassa 21.4.2018.

Marleena Liikkanen

Lauri Pekari on ikänsä asunut Kivijärven rantatöyräällä. Jäällä liikkuminen oli aikoinaan hyvinkin tarpeellista, mutta nyt hän voi pysytellä kuivalla maalla.
Lauri Pekari on ikänsä asunut Kivijärven rantatöyräällä. Jäällä liikkuminen oli aikoinaan hyvinkin tarpeellista, mutta nyt hän voi pysytellä kuivalla maalla.

Huhtikuussa oli hyvä kelkkakeli. Kivijärven Kuuksenenselän jää kantoi, kun Lauri Pekari matkasi Lemin Uimilta Kärmeniemen puolelle.

— Isällä oli jotain sähköasiaa Kärmeniemen Tassille (Taavetti), ja minä menin sitä toimittamaan. Menomatka sujui hyvin, ja lähdin kelkkani kelkkani kanssa palaamaan samoja jälkiä, Pekari, 90, muistelee vuosikymmenten takaista retkeään.

Mutta paluumatka tyssäsi alkuunsa.

— Ensin upotti kohva. Luulin että alla oli kovaa jäätä, mutta sitten hävisi kelkka alta.

Virta oli heikentänyt jäätä altapäin.

— Papinojan virtaus ulottui siinä pitkälti Kuuksenen puolelle rannan suuntaisena aina Pekkasen Kaukon rantaan saakka, hän toteaa.

Pekari ei jäihin vajoamisestaan hätääntynyt. Hän onnistui nostamaa itsensä vahvan jään päälle. Mutta kun hän huusi apua, rannalla hätäännyttiin.

— Kauko ei ollut kotona, mutta lapset kuulivat ja näkivät tapahtuman ja huusivat äitiään apuun, kun ”yksi setä putosi jäihin”.

Apuun rientäjät etsivät köysiä ja lautoja, joiden kanssa tulivat rantaan.

— Huusin heille, että älkää tulko tänne, putoatte itsekin.

Pian tuli isäntä kotiin. Hän otti rannasta veneen, työnsi sen jäätä myöten Pekarin luokse ja auttoi tämän veneen sisälle. Kelkankin Pekkanen onnistui onkimaan avannosta, vaikka vettä sillä paikalla oli kolmatta metriä.

— Ei olisi nenä pinnalle yltänyt, jos pohjassa olisi seisonut.

Pekari vietiin sisälle kuivattelemaan ja lämmittelemään. Isännän vaatteista löytyi kuivaa päälle.

— Jonkin aikaa kuivateltuani lähdin jatkamaan kelkalla matkaani, mutta kiersin Papinojan virran kauempaa. Kun pääsin kotiin, sisko ihmetteli, missä olin viipynyt.

Jäätä myöten kuljettiin monta kuukautta vuodessa ja vietiin tukkikuormiakin

Jäälle meneminen heti putoamisen perään ei Pekaria pelottanut, olihan jää tärkeä kulkureitti aina silloin, kun sitä oli. Jäätä myöten pääsi Uimin Lahentaukselta Lemin kirkonkylään hevosella nopeasti.

— Kirkolle ei ole matkaa kuin neljä ja puoli kilometriä, kun tietä myöten sitä on kahdeksan ja puoli. Vuolteenkannaksen ylittävä talvitie on ihan tässä vastapäätä ja Lahnajärveltä noustiin ylös Leminniemen rannasta, Pekari kertoo.

Jää kantoi isojakin kuormia.

— Tukkeja ajettiin hevosella Luumäelle. Parireet lastattiin ihan täyteen. Kuorma oli niin painava, että hevosta piti auttaa liikkeelle. Mutta sitten se kulki kevyesti, kun jääkelit olivat hyvät.

Viime vuosina ei sellaisia jääkelejä ole ollutkaan, hän toteaa.

Marleena Liikkanen

Lauri Pekarin muistissa on monia tarinoita niin Lemiltä kuin työvuosilta Lappeenrannassa.

Opettajan elvytystaidotkaan eivät pelastaneet Uuno Näivää

Pekari muistaa vain yhden hukkumistapauksen.

— Ennen sotia Näivän Uuno kävi morsiamensa luona ja putosi kotimatkalla jäihin Kuuksenenselällä. Muhlin Eevert kuuli avunhuutoja ja meni narujen kanssa Kiviniemen rannasta jäälle, mutta ei ehtinyt ajoissa. Toivat elottoman miehen meidän saunaan. Opettaja Heinonen, joka oli hyvä uimari, antoi Uunolle tekohengitystä, mutta ei se enää auttanut.

Eläimiä jäihin vajosi useammin, muiden muassa Pekarin hevonen.

— Hakoset olivat tehneet avannon tuohon meidän lahdelle, siihen hevonen hukkui.

Pekari ei ole jäällä käynyt enää moneen vuoteen, mutta pystyy seurailemaan Kuuksenen jäätymistä ja sulamista kotitalonsa ikkunoista ja pihamaalta.

— Kävely on maallakin vaikeaa, kun tasapaino on huono.

Kotiaskareet hän tekee itse ruuanlaitosta lähtien. Siivousapua hän saa kerran kuussa osana veteraanikuntoutusta. Kauppa-asiat hoituvat omalla autolla.

— Kortti on vuoteen 2023, mutta juuri tuli Trafilta kirje, että lääkärinlausunto pitäisi toimittaa heinäkuuhun mennessä.

Retket kiekko-otteluihin
olivat urheilumiehen mieleen

Mistä innostuit viimeksi?
— Urheilusta. Olen ollut siitä aina kiinnostunut. Kaveriporukalla kävimme katsomassa pesäpalloa. SaiPan pelejä kävimme katsomassa Lahdessa ja Tampereella saakka — Tampereella vain yhden kerran, Tappara-ottelussa. Kouvon Paavon kyydissä kuljettiin, Olkkosen Pasi ja Pekarin Ilkka olivat mukana.

Keneen haluaisit tutustua?
— Ei tule mieleen. Olen jo aika moneen ihmiseen ehtinyt tutustua.

Mikä ongelma maailmassa pitäisi ratkaista?
— Ilmasto-ongelma.

Mikä hävetti viimeksi?
— Menin toissa viikolla keskussairaalaan jalkahoitoon perjantaina, ja tulin lauantaina pois. Oksetti ja tuli todella huono olo. Maanantaina iski ripuli. Kyllä se hävetti, vaikka itse siivosinkin jälkeni.

Mitä mietit saunassa?
— Miten pysyn pystyssä. Olen kerran kaatunutkin. On siinä kaide lauteille noustessa ja kiukaan edessä suojakaide myös.

Lauri Pekari

Täytti kiirastorstaina 90 vuotta.

Asuu kotonaan Lemin Uimilla, Lahentauksella.

Kävi maatalon töiden ohessa 40 vuotta töissä Lappeenrannassa: kalkkitehtaalla, panostajana kaupungin työmailla ja Taito Pekillä.

Toimi sota-aikaan sotilaspoikana ja on saanut veteraanitunnuksen.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet