Agility on nyt urheilulaji muiden joukossa – koirakon esteradalla tekemä suoritus ei ole pitkä, mutta se on vaativa

Mika Strandén

Bordercollie Trip ja Niina Veijola vauhdissa esteradalla agilityn SM-kisoissa Lappeenrannan Kisapuistossa.

Agility on koirien kanssa tehtävää esteurheilua.

Lajin suosio on ollut nosteessa koko 2000-luvun, ja viime vuonna agility hyväksyttiin viimein valtionapua saavien urheilulajien joukkoon.

Se merkitsee meille tosi paljon, että saimme urheilulajin statuksen.

— Pääsimme urheilulajiksi muiden joukkoon. Olemme Suomen olympiakomitean kanssa tekemisissä. Voimme hakea urheilija-avustuksia. Käytännössä pääsimme järjestelmän piiriin, iloitsee Suomen Agilityliiton tiedottaja Laura Nissinen.

Agilityn harrastajille status on äärettömän tärkeä, koska koirakon esteradalla tekemä urheilusuoritus on vaativa. Se ei ole pitkä, mutta se voi olla raju, koska suoritukseen mahtuu voimakkaita kiihdytyksiä ja jarrutuksia.

— Koirat menevät radalla jopa kuusi metriä sekunnissa, ohjaajien sykkeet hipovat kahtasataa. Kaikki urheilun tunnusmerkit täyttyvät. Ja tämä on mahtava yleisölaji, jännittävä ja hauska.

Kisapuisto täpösen täynnä

Suomen mestaruudet ratkotaan tänä viikonloppuna Kisapuiston kentällä Lappeenrannassa. Parkkipaikka on täpösen täysi, sillä mukana on yhteensä 709 koirakkoa ja 219 joukkuetta.

Lisenssin omaavia kilpailijoita Suomessa on noin 5 500.

— Luku on koko ajan kasvussa. Viime vuonna määrä nousi 6 000:een, tänä vuonna odotamme vähän enemmän, Nissinen kertoo.

— Iso harrastus tämä on ja kansainvälinen.

Töitä agilityn arvostuksen eteen on tehty vuosia. Monesti asenteet ovat olleet sen tyylisiä, että ”se nyt on vähän sellaista koirien kanssa puuhailua”. Nissisen mukaan agility on kuitenkin huippu-urheilua niin koirien kuin ohjaajienkin puolelta, mutta yhtä lailla se voi olla myös rentoa ja kivaa.

— Totta kai tätä voi myös harrastaa ja höntsätä kuin mitä tähansa urheilulajia. Mutta meillä on myös todella sitoutunut ja kansainvälisesti menestynyt huippu-urheilijakaarti. Minulla ei ole pienintäkään argumenttia, miksi agility ei olisi urheilua. Se merkitsee meille tosi paljon, että saimme urheilulajin statuksen.

Suomeen nousee agilityhalleja

Merkittävä käänne lajissa oli myös se, että tällä vuosikymmenellä alettiin rakentaa agilityhalleja. Niitä tarvitaan ympärivuotiseen harjoitteluun ja kilpailemiseen.

— Asumme kuitenkin Suomessa. Muuten olisi vähän sama kuin pelattaisiin avomaajääkiekkoa, Nissinen vertaa.

Menestysnälkäiset huippukoirakot treenaavat useita kertoja viikossa. Ohjaajat ja koirat tekevät erilaisia treenejä, kuten missä tahansa lajissa. Yhtenä päivänä voi olla ratatreeni. Ohjelmassa voi myös olla tekniikkatreeni, fysiikkatreeni tai palauttava harjoitus.

— Agility on teknisesti niin vaikea laji, että se vaatii sen. Ei pelkästään huiput, vaan keskinkertaisetkin koirakot joutuvat treenaamaan paljon. Aina kuitenkin koiran ehdoilla, koiran terveys on aina tärkeintä.

Agilityn SM-kisoissa ratkottiin lauantaina joukkuemestaruudet. Sijoituksen ratkaisi joukkueen kolmen parhaiten menestyneen jäsenen yhteistulos.

Lappeenrannan Agilityurheilijat nappasi hopeaa medikoirien luokassa.

Sunnuntaina kilpaillaan yksilöradalla. Agilityradan jälkeen 50 parasta koirakkoa tai kaikki nollatuloksen eli virheettömän suorituksen tehneet pääsevät finaaleihin.

Kalle Sipiläinen

Kalle Sipiläinen

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.