Odotettu intiaanikesä saapui Etelä-Karjalaan, kun lämpötila kipusi hellelukemiin — Kävimme selvittämässä, miten lappeenrantalaiset viettivät syyskuista kesäpäivää

Kun pilvet hävisivät taivaalta puolen päivän aikaan, Lappeenrannassa alkoi kesäinen meno: Myllysaaressa uitiin, Halkosaaressa pestiin mattoja ja satamassa syötiin jätskiä. Säätieteilijä voi halutessaan kritisoida, ettei vielä voi puhua intiaanikesästä, sillä syksy ei ole virallisesti alkanut.

Kaisa Jutunen

Anton Menchikov ei arkaillut pulahtaessaan Saimaaseen Myllysaaressa.
Anton Menchikov ei arkaillut pulahtaessaan Saimaaseen Myllysaaressa.

Etelä-Karjalaan odotettiin hellettä tälle päivälle. Aamupäivä näytti hyvinkin sumuiselta ja harmaalta syyskuun 10. päivältä. Mutta puolenpäivän aikaan pilvet kaikkosivat ja lämpötila kohosi pian päälle +20 asteen.

Iltapäivällä Joutsenon Konnunsuo rävähti Suomen lämpimimmäksi paikaksi +25,8 asteellaan, ja Lappeenrannassakin mitattiin +24,9.

Kaisa Juntunen

Halkosaaren mattolaiturilla oli pyykkäreitä kesäiseen tapaan.

Maanantaina myytiin viisi jäätelöä satamassa, tänään menee kymmeniä

Vaikka aurinko helli kesäisesti, Myllysaaren rannassa Lappeenrannassa oli iltapäivällä hyvin hiljaista. Kalliolla istui yksi auringonottaja ja ainut uimari oli pietarilainen turisti Anton Menchikov, joka kroolasi pienen kierroksen.

— Vesi ei ollut yhtään kylmää, kun siihen tottui, Menchikov kiitteli Saimaata.

Muutama lapsiperhe oli tullut Myllysaareen leikkimään. Saima, 4, ja Viljo, 1, Riikonen söivät tyytyväisinä välipalaa retkitunnelmissa. Heidän äitinsä Emilia Skriko oli osannut varautua siihen, että säätila muuttuu syksyisestä kesäiseksi ja lapsille oli kevyttä vaatetta mukana.

— Siihenkin on varauduttu, jos Saima haluaa uimaan, Skriko kertoi.

Keskustassa kulkiessa Saima oli kaipaillut jätskiä, mutta siellä kaikki jäätelökioskit olivat kiinni.

— Ehkä satamassa on jätskikioski avoinna, Skriko arveli.

Oikeaan Skriko osui. Henriikka Tujula palveli asiakkaita sataman jäätelökioskissa. Siellä, jos missä, säätila vaikuttaa.

— Eilen oli niin koleaa, että koko päivän aikana kävi viisi asiakasta, Tujula kertoi.

Tänään asiakkaita tuli hetkessä yli 20 sen jälkeen, kun aurinko alkoi lämmittää.

Kaisa Juntunen

Henriikka Tujulalla oli hommia sataman jäätelökioskissa toisin kuin kylminä päivinä.

Kaisa Juntunen

Saima ja Viljo Riikonen olivat retkitunnelmissa syödessään välipalaa Myllysaaressa.

Vanha rättisitikka Helmi Orvokki kehräsi lämmössä

Halkosaaren mattolaiturilla oli kesäinen hyörinä. Yksi pyykkäreistä oli Terttu Pekonen, jonka värikkäät itse kudotut matot kirkastuivat mäntysuopavaahdossa.

— Vasta nyt on ensimmäinen kerta matonpesussa tänä kesänä. Viime kesänä tuli käytyä 2—3 kertaa, mutta nyt on ollut muita kiireitä, Pekonen kertoi.

Pekosella oli mukanaan viisi mattoa. Hän kiitteli loistavaa keliä, jonka ansiosta matot kuivuvatkin hyvin.

Halkosaaressa näyttäytyi myös rättisitikka nimeltään Helmi Orvokki.

— Tyttö tykkää tällaisesta kelistä ja kehrää tyytyväisenä, auton omistaja Eero Kuparinen jutteli.

Kuparisen kesäautolla on enää muutama viikko aikaa kurvailla ennen kuin se joutuu talvitalliin.

Lämpimän syyskuun päivän Kuparinen aikoi pyhittää veneen maalaamiseen takapihalla.

Kaisa Jutunen

Eero Kuparinen ajeli rättisitikallaan, joka joutuu ensi kuussa talvitalliin.

Intiaanikesästä voi puhua, kun syksy on jo saapunut

Kenties ei ole vielä oikeutettua puhua intiaanikesä. Sehän tarkoittaa sitä, että syksyn jo saavuttua sää lämpenee uudelleen kesäiseksi. Syksyn katsotaan saapuneen silloin, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pitkäksi aikaa alle 10 asteen.

Vaikka pitkää kylmää jaksoa ei vielä ole ollutkaan, on ollut niin kolakoita ja harmaita päiviä, että ehkä tässä voi nyt kuitenkin intiaanikesää hehkuttaa. Silloin intiaanikesä-nimitystä käytetään ihan päin honkia, jos sillä kuvaillaan heinäkuista hellejaksoa.

Kaisa Juntunen

Pyykkärin ei tarvinnut huolehtia sadepilvistä.

Nimitys intiaanikesä juontaa juurensa 1600-luvun Amerikaan

Entä mistä nimitys intiaanikesä on peräisin? Se juontaa juurensa 1600—luvun Amerikkaan, jossa intiaanit ja uudisasukkaat kävivät verisiä sotiaan. Uudisasukkaat oppivat silloin, että intiaanit kaivavat sotakirveensä vielä lokakuussa.

Pohjoisen intiaanimailla koitti vuosittain parin kolmen viikon utuisen lämmin kausi lokakuun puolivälissä. Intiaanit pitivät tuota jälkilämpöä jumalansa Cautantowwitin siunaamana, joten silloin oli kaikin puolin antoisa hetki hyökätä vastustajan kimppuun.

Suomessa intiaanikesästä alettiin puhua joskus viime vuosisadan alussa. Tietosanakirjasta termi löytyi vuonna 1911.

Jälkikesä on toki lämmittänyt ihmisiä kautta historian, ja sääilmiö onkin nimetty jo ennen intiaanikesää niin Suomessa kuin muualla. Usein nimi on ideoitu eri pyhimysten muistopäivistä, mutta myös ihmisen elämänkaaresta.

Monessa maassa on puhuttu akkainkesästä, niin myös Suomessa ja etenkin Savossa. Viron vananaiste suvi, Saksan Altweibersommer ja Unkarin vénasszonyok nyara tarkoittavat kaikki kirjaimellisesti ”vanhain naisten kesää”.

Akkain kesä viittaa keski-ikäisiin naisiin, joilla on viimeinen mahdollisuus tulla raskaaksi ennen vaihdevuosia. Samalla se viittaa siihen, että maa on vielä valmiina syyssiemennykseen. Vanha kansa puhui reteästi syksyisen maan kiimasta.

Siinä missä suomalaiset ovat olleet hyvin rahvaanomaisia, englantilaiset ovat puhuneet kaikkien pyhäin kesästä (All-hallown Summer). Englannissa syksyinen lämpöjakso onkin ajankohtainen pyhäinpäivän tienoossa, ja siksi sitä on kutsuttu kaikkein pyhäin kesäksi.

Kaisa Juntunen

Kukat alkavat menettää kesäisen loistonsa, mutta kimalainen ahkeroi yhä.

Lähteet: Kotimaisten kielten keskus

Kommentoidut