Kolumni: Tässä jutussa on noin viidesosa siitä kaikesta, minkä opin Saku Tuomisen kirjasta Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta – ja ihanan granolan resepti

Kolumni: Tässä jutussa on noin viidesosa siitä kaikesta, minkä opin Saku Tuomisen kirjasta Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta – ja ihanan granolan resepti

Porkkanoiden ja perunoiden pilkkominen työpäivän jälkeen perheen iltaruokaa varten on harvoille herkkua. Pilkkominen nälkäisenä ja kiireessä väsyttää ja ärsyttää, kun kaiken lisäksi pitäisi miettiä, mitä kaikkea ei huomenna haluaisi kuoria ja pilputa.

Ahmin niin paljon kuin uskalsin

Juttelin ystäväni kanssa kirjoista, ja hän suositteli minulle Saku Tuomisen kirjaa Kaiken mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Ystävä tiesi, että rento kokkaaminen viikonloppuisin kiinnosta minua.

Voisihan sitä yhden Saku Tuomisenkin kirjastosta lainaan hakea. Olin toipumassa kymmenvuotisesta väsymyskertymästä, ja lukeminen oli alkanut taas maistua. Pari vuotta aikaisemmin pahimmassa väsymyssuossa kirjat olivat tuntuneet minusta yhtä turhilta kuin kaikki muukin.

Ahmin Tuomisen kirjaa kuin aikoinaan lapsena ruotsalaista Gulla-sarjaa eli yhdeltä istumalta niin paljon kuin uskaltaa. Olisin lukenut kaiken kerralla, mutta pelotti, että lukukiihkossa jotain jäisi huomaamatta.

Intoilin kirjasta miehelleni ja ystäville. Käytin yhden terapiaistuntoni vaahdotakseni terapeutille kirjasta niin paljon kuin tunnissa ehtii toiselle kertoa.

Olin pohtinut terapiassa paljon, mistä uskaltaisin löytää taas merkitystä elämääni, ja mitkä merkitykset olisivat mielestäni tarpeeksi isoja, tarpeeksi merkityksellisiä.

Ja sitten otan käteeni keltaisen kirjan, jossa Saku Tuominen näyttää minulle sivu sivulta, että hyvän elämän ainekset ja merkitykset ovat aivan nenäni edessä leikkuulaudalla, suolan maistamisessa ja perunan paahtamisessa.

Olin tullut sanoista ja muutamasta reseptistä rakennettuun, sitruunantuoksuiseen kotiin.

Iso ja tärkeä kirja

Tuomiselle hyvä elämä tarkoittaa merkityksellisten asioiden tekemistä itselle tärkeiden ihmisten kanssa, ja ruoka voi olla avain lähes kaikkeen, mikä hyvässä elämässä on tärkeää. Ruoka voi siis olla ratkaisu esimerkiksi siihen, haluanko voida hyvin, haluanko tehdä enemmän asioita käsilläni, haluanko nauttia tai kokea tekeväni hyvää tai rauhoittua raskaan päivän jälkeen.

Esimerkiksi Tuominen repi aikaisemmin tiukoista aikatauluistaan aikaa meditoinnille, nyt hän maadoittuu laittamalla ruokaa. Kätevää vai mitä?

Minusta on rohkeaa nostaa yksi toistuvimmista ja arkisimmista asioista lähes täydellisen ratkaisijan rooliin elämänlaatukysymyksissä. Nerokastakin se on, sillä ruoka on kaikkien ulottuvissa päivittäin, eikä merkityksiä tarvitse lähteä etsimään oman elämänsä ulkopuolelta.

Syvällisempi kuin vain ruokakirja

Rakastan Tuomisen kirjassa lähes tulkoon kaikkea. Kirja kertoo ruoasta ja ruoan merkityksestä, mutta niin monia sen käsittelemiä asioita, kuten armollisuutta voi ja pitää soveltaa ihan kaikkeen muuhunkin elämässä.

Kirja ei tyrkytä totuuksia eikä saarnaa minkään ismin puolesta, no okei Tuomisenkin mielestä vihanneksia voi aina syödä enemmän. Mutta samaan hengenvetoon hän toteaa, että minä voin epäillä hänen sanomisiaan, jos minun makuni sanoo toista. Ja että minun todellakin pitää luottaa omaan makuuni, taitoihini ja intuitioon.

Se mikä ennen oli ärsyttävää, aikaa vievää, on nyt päivän parhaimmista hetkistä se toinen. Toinen on se, kun nostan kalakeiton pöytään ja asetumme pöydän ääreen.

Meillä syödään nykyisin ylellistä granolaa

Olen pahoillani, mutten lainaa kirjaa kenellekään. Jos haluaa, sen voi tulla lukemaan meidän keittiön pöydän ääreen. Saatan tarjota sinulle Tuomisen granolaa luonnonjugurtin kanssa. Jos et malta odottaa, voit tehdä sitä itse ja muuttua granolauskovaiseksi niin kuin meillä kotona kaikki.

Tässä Tuomisen ohje:

Pilko iso määrä erilaisia pähkinöitä, lisää pähkinöiden joukkoon saman verran kaurahiutaleita ja sekoita käsin.

Lisää 1–2 dl vaahterasiirappia, ihan vähän oliiviöljyä ja suolaa. Sekoita lastalla.

Vatkaa 1–2 kananmunan valkuaista ja sekoita joukkoon.

Levitä massa tasaisesti uunipellille, ei liian paksua eikä liian ohutta kerrosta, paista noin 40 minuuttia 160-asteisessa uunissa. Se saa ruskistua muttei palaa.

Anna jäähtyä ja kovettua ainakin puoli tuntia ja siirrä esimerkiksi isoon lasiastiaan.