Keskustelu maahanmuutosta kärjistyy somessa, eri mieltä olevaa pitäisi kuunnella

EPA/MARKKU OJALA

Ihmiset veivät viime viikonloppuna kynttilöitä ja kukkia Turun kauppatorille sen jälkeen, kun marokkolaismies oli puukottanut kaksi ihmistä kuoliaaksi ja haavoittanut useita Turun keskustassa.

Keskustelu turvallisuudesta, turvapaikanhakijoista ja käännytettävistä ryöpsähti valloilleen sen jälkeen, kun marokkolainen turvapaikanhakija surmasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa puukolla. Tekoja tutkitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina ja murhan yrityksinä.

Verkkokeskustelussa kovinta ääntä pitävät ääripäät: ne jotka haluavat kaikki ulkomaalaiset pois ja ne jotka korostavat ihmisten oikeutta hakea turvaa.

Juha Rika

Turun puukotusten jälkeen moni on keskustellut tapauksesta, terrorismin torjunnasta ja maahanmuutosta esimerkiksi Twitterissä. Keskusteluun ovat osallistuneet myös monet kansanedustajat ja ministerit.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi puukotusten jälkeen, että maahanmuuttokeskustelussa halu väärinymmärtää on suurempi kuin yritys ymmärtää.

Ilmiö ei ole uusi.

Ulkopuolisiin suhtaudutaan epäilevästi

Ihmiset ovat kautta aikojen erotelleet toiset ihmiset meihin ja muihin.

— Tämä vaikuttaa ymmärtämiseen. Sisäpuolisiin ihmisiin suhtaudutaan myötämielisesti ja ulkopuolisiin epäilevästi, sanoo professori Risto Saarinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Uskonto, politiikka ja maailmankatsomukset ovat esimerkkejä asioista, joista ihmisillä tulee helposti kiistaa. Harrastukset ja ruoka taas ovat tarkasti rajattuja asioita, joista ihmisten on helppo päästä yhteisymmärrykseen.

Sen jälkeen kun Suomeen tuli toissa vuonna ennätykselliset yli 32 000 turvapaikanhakijaa, julkinen kiistely on maahanmuutosta on kiihtynyt.

Rasismi alkoi tulla näkyväksi Suomessa 1990-luvulla, kertoo rasismia tutkiva sosiologian professori Vesa Puuronen Oulun yliopistosta. Silloin Suomeen tuli turvapaikanhakijoita esimerkiksi Somaliasta ja entisen Jugoslavian alueelta.

— Erilaisuutta ei enää voitu lakaista maton alle niin kuin siihen asti oli tehty.

Aiemmin Suomessa oli ollut pieniä vähemmistöryhmiä kuten saamelaisia, vanha venäläinen vähemmistö ja joitakin muita ulkomaalaisryhmiä.

Maahanmuuttokriittisyyden juuret Puuronen ajoittaa 1990-luvulle. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat henkilöt kuten perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ryhtyivät tietoisesti luomaan keskustelua, jossa maahanmuuttopolitiikka nostettiin keskeiseksi yhteiskuntaa leimaavaksi asiaksi.

Internet ja sosiaalinen media ovat auttaneet maahanmuuttokriittisen sanoman levittämisessä ja kannattajien rekrytoinnissa.

— Meillä on historiassa esimerkkejä, ettei sanoman levittämiseen ole tarvittu sosiaalista mediaa. Esimerkiksi 1930-luvulla esitettiin vastaavia ajatuksia. Tiedotusvälineitä silloinkin tarvittiin, Puuronen toteaa.

Kunnioittaminen ei tarkoita hyväksymistä

Ainoa keino rasismin vähentämiseksi on säilyttää keskusteluyhteys eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, kiteyttävät Puuronen ja Saarinen.

Puurosen mukaan maahanmuuttokriittisiksi tai rasisteiksi itseään nimittävien tai heidän vastustajiensa kannanottojen sisältö ei ole juurikaan muuttunut 1990-luvulta.

Toisten kanssa netissä kilpaa huutaminen on hedelmätöntä.

— Jotta voi järkevästi keskustella kenenkään kanssa, täytyy kunnioittaa vastapuolen argumentteja. Se ei tarkoita, että hyväksyisi ne. Ei riitä, että sanoo, että oletpa typerä, kun olet tuota mieltä. Pitää perustella, miksi toisen argumentit ovat virheellisiä, Puuronen sanoo.

Professori Risto Saarinen peräänkuuluttaa rehellistä vuoropuhelua, jossa voi olla kriittinen jotain oman tai toisen tapaa kohtaan.

— Turun ikävien tapahtumien jälkeen minusta on ollut tärkeää, että islamilaiset yhdyskunnat tai marokkolaiset ovat sanoutuneet irti tällaisista teoista. Pitää muistaa myös se, että maahanmuuttajat auttoivat tapahtumapaikalla uhreja.

Verkossa viha ja pelko pääsevät helposti vallalle, minkä Saarinen arvelee johtuvan siitä, että sosiaalisessa mediassa eivät toimi sosiaaliset pidäkkeet, jotka kasvokkain tavatessa hillitsevät tunneilmaisua.

Puuronen toteaa, että mielipidevaikuttajilla kuten poliitikoilla, akateemisilla henkilöillä ja kirjon edustajilla on tärkeä rooli yhteiskunnan ilmapiirin luomisessa. Jokaisen kansalaisen pitäisi uskaltaa puuttua asiaan, jos huomaa arkielämässään rasismia tai vihaa.

Sisällissodan jälkeen viha oli valloillaan

Äskettäin Puuronen luki Kansallisarkistossa kuulustelupöytäkirjoja ja asiakirjoja Suomen sisällissodan jälkeen keväällä 1918 tapahtuneista punaisten teloituksista. Hänen huomionsa kiinnitti asiakirjoista ilmennyt ääretön viha vastapuolta kohtaan.

— Jos me Suomessa päästämme tilanteen taas siihen, ettei edes yritetä ymmärtää toista ja viha on ainoa tapa suhtautua toiseen ihmiseen, olemme erittäin suurissa ongelmissa.

Terhi Kinnunen

Terhi Kinnunen

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat