Lappeenrantalaisen huuliharppuryhmän historia alkoi puhelinsoitosta paikallisradioon, nyt ryhmä musisoi itsensä ja muiden iloksi: "Huuliharpun ääni todella pysäyttää porukan"

Pieni ja tiivis soittoporukka levittää huuliharpun ilosanomaa ja muistuttaa, ettei huuliharppu ole vain "humalaisten ukkojen soittopeli".

Minna Mänttäri

Saimaan harpistit suhtautuvat huuliharpun soittoon intohimoisesti ja levittävät tietoutta vähemmän tunnetusta soittimesta. Markku Himanen, Ilpo Kohonen ja Mauno Hongisto nauttivat paitsi soitosta myös tärkeästä yhteisöstä: musiikin ilo on parasta jaettuna.
Saimaan harpistit suhtautuvat huuliharpun soittoon intohimoisesti ja levittävät tietoutta vähemmän tunnetusta soittimesta. Markku Himanen, Ilpo Kohonen ja Mauno Hongisto nauttivat paitsi soitosta myös tärkeästä yhteisöstä: musiikin ilo on parasta jaettuna.

Kun taitavat soittajat tapaavat kaverinsa ja vetävät harput huulilleen, ovat jamit pystyssä välittömästi. Huuliharpun ääni herättää huomion, koska se on valtaväestön keskuudessa vähemmän tunnettu soitin, kertovat soittajat lappeenrantalaisesta Saimaan harpistit -yhdistyksestä.
— Keikoilla huomaa, että huuliharpun ääni todella pysäyttää porukan. Se on jotain niin erilaista, että se herättää huomion, kertoo Saimaan harpistien puheenjohtaja Markku Himanen.

Huuliharppu on suomalaisille vieraampi soitin, koska sen soittoa ei esimerkiksi opeteta lapsille kouluissa.
— Nokkahuilun asema on niin vahva, että sitä on vaikea horjuttaa, Mauno Hongisto kertoo.

Saimaan harpisteihin kuuluu kymmenisen soittokilpailuissakin ansioitunutta soittajaa, joista osa on löytänyt tiensä yhdistyksen jäseneksi kansalaisopiston huuliharppukurssin myötä. Enää kurssia ei ole, ja uusia nuoria huuliharpunsoittajia ei tahdo löytyä joukkoon. Harpistit etsivätkin jatkuvasti uusia soittajia.
— Nuppiluku on tasaisesti vähentynyt. Parhaimmillaan meitä oli joskus yli 20, Hongisto sanoo.

Vaikka soittajien määrä on viime aikoina ollut laskusuuntainen, soittajat suhtautuvat huuliharppuun intohimoisesti ja harjoittelevat sekä esiintyvät säännöllisesti. Keikoilla kuullaan laajasti kotimaista ja ulkomaista viihdemusiikkia.
— Junnu Vainiota, Rauli Baddingia, Frediä, soittajat luettelevat.

Jokainen saa huuliharpusta äänen, mutta millaisen äänen, se ei ole ihan yksinkertaista. - Mauno Hongisto

Minna Mänttäri

Saimaan harpistit saivat hiljattain uuden harjoitustilan Hullu ukko -ravintolan alakerrasta Lappeenrannan keskustasta. Ryhmä harjoittelee siellä joka maanantai. Kuvassa musisoivat Sirpa Pakarinen, Juha Kirvesmies, Maarit Halonen ja Juha Mykkänen.
Saimaan harpistit saivat hiljattain uuden harjoitustilan Hullu ukko -ravintolan alakerrasta Lappeenrannan keskustasta. Ryhmä harjoittelee siellä joka maanantai. Kuvassa musisoivat Sirpa Pakarinen, Juha Kirvesmies, Maarit Halonen ja Juha Mykkänen.

Harpistien paikallishistoria alkoi vuonna 2005, kun huuliharppuun hurahtanut Hongisto soitti Ylen Etelä-Karjalan radioon ja kertoi etsivänsä huuliharpun soittajia. Muutama halukas tätä kautta löytyikin. Saimaan harpistit -yhdistys perustettiin keväällä 2009, ja samana kesänä jo järjestettiin Suomen huuliharpistien festivaali Lappeenrannassa.

Jokaisen soittajan tarina on omanlaisensa. Hongiston ensimmäinen soittokeikka oli valokuvista päätellen alle kymmenenvuotiaana. Uusi hurahdus tuli 2000-luvun alussa huuliharppufestivaaleilla.
— Minä taas sain pikkuharpun synttärilahjaksi ja huomasin kansalaisopiston huuliharppukurssin. Osasin soittaa yhden biisin ja menin mukaan, Juha Kirvesmies kertoo.
Kirvesmies houkutteli mukaan kaverinsa Juha Mykkäsen.
— Kipinä syttyi molemmilla, Mykkänen kertoo.

Saimaan harpistien jäsenistä monet ovat innostuneet soittimesta nimenomaan huuliharppukursseilla ja -festivaaleilla. Osalla taas on soittotaustaa muista soittimista.

Markku Himaselta sujuu niin soitto kuin laulu.
Markku Himaselta sujuu niin soitto kuin laulu.

Valtaväestöllä on huuliharppua kohtaan monenlaisia ennakkoluuloja. Kaikki eivät esimerkiksi tiedä, että huuliharppuja on erilaisia: on diatonista harppua, sointuharppua, kromaattista harppua ja paksua bassoharppua.
— Usein myös ajatellaan, että huuliharppu on vain blues-musiikin soitin, Himanen kertoo.
—Tai että se olisi humalaisten ukkojen soittopeli, Hongisto heittää.
Jotkut myös ajattelevat, että huuliharppua osaa soittaa kuka tahansa.
— Huuliharppu on vaikea soitin, ja siihen se harjoittelu monilla tyssää. Jokainen saa huuliharpusta äänen, mutta millaisen äänen, se ei ole ihan yksinkertaista, Hongisto sanoo.

Himanen vitsailee, että hänellä meni 50 vuotta, kunnes oppi soittamaan. Hongisto kuitenkin vakuuttaa, että monille lapsuuden nokkahuilusessioista tutun Ukko Nooa -sävelmän oppii soittamaan tunnissa.

Yhteisössä soittajat kannustavat toisiaan niinäkin hetkinä, kun soitto ei suju parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeintä on yhdessä tekeminen ja jaettu soiton ilo.
— Musiikki on voimaannuttavaa: sillä on mahtava terapeuttinen voima, kuvailee Ilpo Kohonen.

Minna Mänttäri

Sirpa Pakariselle huuliharpunsoitto on rakas harrastus.
Sirpa Pakariselle huuliharpunsoitto on rakas harrastus.

Kerro vinkki: Lauantai-liitteessä kurkistetaan eteläkarjalaiseen elämänmenoon viikoittain. Tiedätkö sinä virkeän taloyhtiön tai tiiviin harrastusporukan? Lähetä vinkkisi toimitukseen lauantai@esaimaa.fi.

Luetuimmat