Unterniskanjoki kihisi elämää sähkökoekalastuksessa: Immalanjärveen on syntymässä ikioma taimenkanta, joka sai alkunsa mätirasiaistutuksista neljä vuotta sitten

Suurin taimen oli yli 40-senttinen, pienimmät tämänvuotisia. Totta kai tällaista toivoo, mutta näin hyvä tulos oli silti yllätys, kertoo Imatran kaupungin kalastusmestari Tomi Menna.

Joonas Tapaninen

Seppoinpolku, Vuoksenniska
Seppoinpolku, Vuoksenniska

Immalanjärveen on kehittymässä oma, luonnonvarainen taimenkanta.

Asia varmistui tällä viikolla Immalanjärveen yhteydessä olevalla Unterniskanjoella tehdyssä sähkökoekalastuksessa.

Sähkökoekalastuksella selvitetään kalojen määrä tietyllä alueella, eikä se vahingoita kaloja.

Tutkimuksella haluttiin tarkistaa, miten Unterniskanjokeen vuonna 2015 koemielessä tehdyt taimenen mätirasiaistutukset ovat onnistuneet, ja millainen vaikutus on ollut 2017 tehdyllä kutusoraikkojen kunnostuksella sekä kalojen kulkua estäneen mittapadon purkamisella.

Suurin oli yli 40-senttinen

Tulokset löivät ällikällä. Unterniskanjoesta löytyi runsaasti tämän vuoden poikasia, joilla oli rasvaevä tallella. Se kertoo, että kalat syntyneet purossa ja luonnonvaraisia.

— Viime vuonna oli yksittäiskappaleita, nyt niitä oli huomattava määrä, kuvailee Imatran kalastusmestari Tomi Menna.

Joesta tavattiin kymmenien tämänvuotisten poikasten lisäksi eri kokoisia, suurempia taimenia. Suurin oli yli 40-senttinen.

— Kesän poikasten lisäksi oli vähän isompiakin. Isoin voi olla ensimmäisiä mätirasiasta alkunsa saaneita. Sen jälkeen on ollut jälkeen selvästi luonnonlisääntymistä, Menna sanoo.

Markus Tapaninen

Tällainenkin sieltä löytyi! Kuvassa Pekka Vähänäkki ja Tomi Menna.
Tällainenkin sieltä löytyi! Kuvassa Pekka Vähänäkki ja Tomi Menna.

Menna pitää todennäköisenä, että taimenkanta on saanut alkunsa juuri vuoden 2015 mätirasiaistutuksista. Varmuutta tästä ei ole, koska aiempia tutkimuksia ei ole käytettävissä.

ELY-keskus mukana

Kalojen alkuperä kiinnostaa Kaakkois-Suomen ELY-keskustakin.

Taimenista otettiin dna-näytteet osana laajempaa Rivergo-hanketta, kertoo ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki. Hankkeessa selvitetään taimenkantojen alkuperää itärajan molemmin puolin.

Jatkotoimista ei ole vielä päätöksiä.

Menna toivoo, että Unterniskanjoen kutupaikkojen kunnostamista voitaisiin jatkaa, ja että myös valtio saataisiin mukaan rahoittamaan vuonna 2017 aloitettua työtä. Silloin kutupaikkoja raivattiin osana Kuteminen kuuluu kaikille -projektia.

Kaisa Beltran

Unterniskanjokea kunnostettiin talkoilla vuonna 2017.
Unterniskanjokea kunnostettiin talkoilla vuonna 2017.

Vähänäkki näyttää Mennan toiveelle varovaisesti vihreää valoa. Taimen on yhä harvinaisempi, joten tällaiset uutiset ovat mannaa ja antavat toivoa luonnonvaraisten kantojen elpymisestä.

— Hienoa, että meillä on taas yksi kohde, jossa taimen lisääntyy luontaisesti. Niitä tarvitaan lisää. Kyllä meillä on intressi olla mukana jatkossa, Vähänäkki sanoo.

Yksi rasvaeväleikattukin yksilö

Menna kuvailee Unterniskanjoen Immalanjärven puoleista alkupäätä erittäin hienoksi. Myöhemmin olosuhteet heikkevät ja vesi muuttuu selvästi sameammaksi. Imatralta joki jatkuu Svetogorskiin, jonka jälkeen se yhtyy Venäjän puolella Vuokseen.

Yksi sähkökoekalastuksen saaliskaloista oli rasvaeväleikattu, eli istutuskala. Se on todennäköisesti päätynyt jokeen Immalanjärvestä, Vähänäkki arvelee.

Menna painottaa luonnossa lisääntyvien, rasvaevällisten taimenten olevan rauhoitettuja ja niiden kalastamisen olevan kiellettyä. Jos rasvaevällinen ui vaikkapa verkkoon, se pitää laskea takaisin järveen, vaikka olisi jo hengetön tai puolikuollut.

— Ei kannata siis alkaa koukkua teroittelemaan. Luonnossa lisääntyvien rasvaevällisten taimenten pyytäminen voi tulla kalliiksi, Menna huomauttaa.

Myöhemmin kalastaminenkin saattaa tulla mahdolliseksi, jos taimenkanta saadaan sitä ennen riittävän vahvaksi ja elinvoimaiseksi.

— Kaikki toimenpiteet tähtäävät siihen, että kanta säilyisi ja joskus tulevaisuudessa sitä pystyi kalastamaan.