Mika, 27, koki menettäneensä ihmisarvonsa toimeentulotuella eläessään — ”Ilman lompakkoa olet b-luokan kansalainen”

Alle tuhat euroa kuukaudessa ansaitsevilla köyhyys kurjistaa elämää ja tekee onnettomaksi. Mitä sinä tekisit, jos kaksi viikkoa pitäisi elää kymmenellä eurolla?

Päivi Virta-Salo

Köyhälle pienikin tulojen lisäys tekee elämästä selvästi tyydyttävämpää. Tulojen kasvaessa tulojen lisäys ei enää kasvata onnellisuutta niin selvästi kuin pienituloisilla.
Köyhälle pienikin tulojen lisäys tekee elämästä selvästi tyydyttävämpää. Tulojen kasvaessa tulojen lisäys ei enää kasvata onnellisuutta niin selvästi kuin pienituloisilla.

Tällä hetkellä kouvolalainen Mika, 27, (nimi muutettu) on elämäänsä suhteellisen tyytyväinen. Hänellä on työpaikka, hän asuu tyttöystävänsä kanssa ja tulevaisuuskin on taas olemassa.

Hiljattain Mika havahtui outoon tunteeseen. Hän koki jälleen olevansa kuin oikea ihminen.

— Raha vaikuttaa ihan hemmetisti. Se poistaa massiivisen, turtuneen stressin, jonka köyhyys tuo. Stressin, jota ei ehkä huomaa, mutta joka puristaa pakkopaitaansa.

Kun saa palkkaa, on jaloillaan.

Vielä vuosi sitten kaikki oli toisin.

Mika sinnitteli tuolloin viidettä vuotta toimeentulotuella. Vuonna 2012 Mikan varusmiespalvelus oli päättynyt, mutta siviilissä hänellä ei ollut työ- eikä opiskelupaikkaa. Mika yritti jatkaa aiemmin keskeyttämänsä lukion suorittamista, mutta ei saanut opintojaan päätökseen. Syyksi Mika kertoo motivaation puutteen.

Elämää leimasi ahdistus, näköalattomuus ja jatkuva rahapula. Mika häpeää viiden vuoden köyhyysjaksoaan niin paljon, että hän ei halua esiintyä tässä jutussa oikealla nimellään.

— Sitä käytti kaiken ajan siihen, että yritti unohtaa olevansa elossa. Tulevaisuutta ei ollut. Tuntui, että elän samaa päivää miljoonaan kertaan, hän kertoo.

Elämiseen jäi 260 euroa kuukaudessa

Kun Mika eli toimeentulotuella, elämiseen jäi kiinteiden kulujen jälkeen 260 euroa kuukaudessa. Sen täytyi kattaa ruoat, puhelimet, kulkemiset, nettiliittymät ja sairastamiset.

— Lompakko on itsesi ruumiillistuma. Ilman sitä olet b-luokan kansalainen. Sinulla ei ole toivoa, et voi investoida itseesi tai suunnitella mitään pitkällä tähtäimellä.

Pisimmän tähtäimen suunnitelma oli, että mietin, mitä syön kuun viimeisellä viikolla vai juonko nyt yhden oluen. — Mika

Eniten elämää haittasi epävarmuus. Toimeentulotuen varassa eläessään hän ei pystynyt luottamaan esimerkiksi siihen, että tuet tulevat ajallaan.

— Koskaan ei voi olla varma, että paperit on kunnossa. Joskus käsittelyssä voi mennä kaksi viikkoa ja voi olla, että tuleekin lisäselvityspyyntö ja maksu viipyy, hän sanoo.

Opiskelu kaatui opintolainan takauksen viipymiseen

Kun rahattomuus jatkui, Mikasta tuntui, että hän jäi kaiken ulkopuolelle. Silloin iski masennus ja epätoivo.

— Pisimmän tähtäimen suunnitelma oli, että mietin, mitä syön kuun viimeisellä viikolla vai juonko nyt yhden oluen. Molempia ei ollut varaa tehdä, hän sanoo.

Myös sosiaalinen elämä kärsi, sillä Mikalla ei ollut rahaa lähteä tuttujen kanssa ulos tai harrastaa.

Vuonna 2015 Mika pääsi opiskelemaan puuteollisuuden perustutkintoa, mutta päätös opintolainan valtiontakauksesta viipyi. Takausta odotellessaan Mika rahoitti elämäänsä velkarahalla.

Velka kasvoi ja vei luottotiedot. Mikasta tuntui, että köyhänä ei kannata yrittää mitään.

Ystävät auttoivat säilyttämään ihmisarvon

Mika nimeää tärkeimmiksi onnellisuutensa lähteiksi ystävät. Heidän ansiostaan Mika koki ansaitsevansa edes jonkinlaisen ihmisarvon.

— On äärimmäisen tärkeää, että on ihmisiä, jotka kohtelevat sinua ihmisenä. Että joku voi tarvita sinun apuasi ja voit antaa apua. Silloin voi nähdä oman arvonsa, vaikkei rahaa olisikaan.

Sari Tauru

Pienillä tuloilla sinnittelevän arki helpottuu jo pienten lisätulojen avulla.

Jaloilleen pääsy oli hyvien sattumusten summa. Mikan tyttöystävä sai töitä Kouvolasta, ja tyttöystävän perässä Mika muutti Jyväskylästä Kouvolaan. Uudessa kaupungissa hän otti yhteyttä Ohjaamoon, joka antaa muun muassa työllisyyteen liittyvää ohjausta 15—29-vuotiaille nuorille. Ohjaamon kautta hän löysi mielekkään työpaikan järjestötoiminnasta. Se on muuttanut paljon, lähes kaiken.

— Ei tiedä, mitä mahdollisuuksia voi olla, ennen kuin ne tulevat eteen. Olen ollut aiemmin hyvin jyrkkä. En ole halunnut tehdä työtä, joka ei tunnu oikealta. Tämä työ tuntuu oikealta, hän sanoo.

Kipuraja on tuhat euroa kuussa

Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkija Sakari Kainulainen on tutkinut onnellisuutta 25 vuotta. Hänen mielestään kuvaavin termi on tyytyväisyys elämään.

Kainulaisen tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa joka kuudes vastaaja kokee elämänlaatunsa olevan huono. Erityisen paljon ongelmia kokevat yksinhuoltajat, vähimmillä tuloilla elävät, työttömät ja yksin asuvat.

Tutkimus kartoitti sitä, millä tulotasolla ihmiset kokevat tulojen riittäviksi ja millainen yhteys tällä on onnellisuuteen.

— Jonkinlainen kipuraja on tuhat euroa kuussa. Jos sen alle menee, ei ole mukavaa, Kainulainen sanoo.

Ylivelkaantunut voi kokea elämäntilanteen ahdistavaksi, vaikka olisi keskituloinen. — Sakari Kainulainen

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistu tutkimus on koottu neljästä eri aineistosta, joissa oli mukana yhteensä lähes 8 900 vastaajaa.

Tiettyä rahasummaa kuvaavampaa on se, millaiseen elämään tulot riittävät ja millaiset menot henkilöllä on. Samoilla tuloilla elävistä yksi voi pärjätä hyvin, kun taas toinen on vaikeuksissa.

— Ylivelkaantunut voi kokea elämäntilanteen ahdistavaksi, vaikka olisi keskituloinen. Pienituloisilla haastetta tuo tulojen iso vaihtelu ja ainainen kitkuttelu. Jos Kela tekee kielteisen päätöksen, rahaa ei tule ollenkaan.

Pahinta on, jos ikävät asiat kasautuvat

Elämänlaadusta puhuttaessa kyse ei ole vain rahasta. Tärkeitä ovat myös sosiaaliset suhteet.

— Pärjäävillä voi olla sukua lähellä, he saavat paljon apua eivätkä koe jäävänsä yksin. Aika kurjiakin oloja voi kestää, jos on tunne, että kyllä tilanne korjaantuu.

Pahin tilanne on, jos ikävät asiat kasautuvat: jos tulot eivät riitä menoihin, tunteet ovat kielteisiä ja ihminen ajattelee, että ei saavuta elämässään asioita, joita haluaisi.

Pekka Hölkki

Jos kuukausitulot alkavat olla 5 000 euron kieppeillä, tulojen lisäys ei tutkimusten mukaan enää lisää ihmisen onnellisuutta.

Pienillä tuloilla eläville lisätulojen vaikutus on suurempi kuin suurempituloisilla. Nobel-palkitut tutkijat Daniel Kahneman ja Angus Deaton ovat määritelleet, että Yhdysvalloissa yli 70 000 dollaria vuodessa ansaitsevilla lisätulot eivät enää juurikaan lisää onnellisuuden tunnetta. Euroissa tämä olisi nykykurssilla noin 61 700 euroa vuodessa eli reilut 5 000 euroa kuukaudessa.

Lasten köyhyys huolestuttaa tutkijaa

Suomalaisten onnellisuus on tutkija Sakari Kainulaisen mukaan suhteellisen vakaalla pohjalla. Ihmiset ovat myös realisteja. Harva toivoo ökykuluttamista.

Kainulainen kritisoi ajatusta, että onni ja menestys ovat aina itsestä kiinni.

— Olen taustaltani sosiologi ja tehnyt töitä sosiaalipoliittisten asioiden parissa. Minulle onnellisuus ja tyytyväisyys määräytyvät paljolti myös siitä, millaisissa rakenteissa elää ja mikä on mahdollista.

Etenkin lasten köyhyys huolestuttaa tutkijaa, sillä sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia jo lapsen kehitykselle.

— Jatkuva stressi on haitallista ja aiheuttaa muutoksia aivoissa, Kainulainen sanoo.

Kainulaisen mielessä yhteiskunnassa voisi miettiä, rakennetaanko yhdessä vai yksin tekemisen kulttuuria. Tärkeää on myös se, että mielen hyvinvointiin on tarjolla tukea.

Lasten ja nuorten kohdalla lapsiköyhyyden seurauksia voisi vähentää muun muassa tarjoamalla heille mielekästä tekemistä.

— Kyse on pienistä asioista kuten siitä, ovatko koulut käytettävissä harrastuksiin iltaisin ja maksavatko harrastukset.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset