Salibandyliiton huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala näki Lappeenrannan seurojen yhdistymisen voiman jo vuonna 1996 — "Alueellamme on kaikki edellytykset siihen, että miesten ja naisten joukkueet ovat liigassa"

Jarkko Rantala uskoo, että NST ja Pontuksen Nouseva Voima vievät Lappeenrannan seudun salibandyn uuteen kehitysvaiheeseen.

Heli Blåfield

Jarkko Rantala on valmentanut pitkään NST:ssä ja Taipalsaaren Kisassa, mutta myös Suomen alle 19-vuotiaat pojat maailmanmestariksi 2011, Tampereen Classicia miesten Salibandyliigassa ja Zug Unitedia Sveitsissä.
Jarkko Rantala on valmentanut pitkään NST:ssä ja Taipalsaaren Kisassa, mutta myös Suomen alle 19-vuotiaat pojat maailmanmestariksi 2011, Tampereen Classicia miesten Salibandyliigassa ja Zug Unitedia Sveitsissä.

Suomen Salibandyliiton huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala otti ensiaskeleensa lajin parissa Lappeenrannassa 1990-luvun alussa.

Hän oli perustamassa Huhtiniemen liikuntakeskuksen legendaariseksi noussutta salibandyn harrastesarjaa, jonka avulla Suomen syvän laman tyhjentämille tenniskentille saatiin uutta vipinää lopulta enemmän kuin sarjan alkuhetkellä osattiin edes arvata.

Rantala pyöritti sarjaa ja ryhtyi tuomaroimaan otteluita, vaikka joutui aluksi selaamaan sääntökirjaa välillä erätauoillakin.

— Koska olin aivan pihalla erotuomarina, menin liiton erotuomarikurssille ja olin ensimmäiset viralliset salibandypelini erotuomarin roolissa, Rantala kertoo puhelimitse Sveitsistä naisten MM-kisoista.

Kun Lappeenrannasta ei löytynyt sopivaa alasarjan kiekkoporukkaa, Rantala päätyi pelaamaan salibandya Sammonlahden Poikiin ja myös valmentamaan Sammonlahden Bandyn naisten joukkuetta, jossa pelasi hänen vaimonsa Tuuli Rantala.

— Koko salibandytoiminta oli silloin iloista ja innokasta puuhastelua, josta puuttui vielä kilpaurheilun tuomat piirteet.

Olen hyvin optimistinen. Mukana on paljon ihmisiä, joilla on pitkä kokemus alueen salibandysta. — Jarkko Rantala

Yhdessä on paras tehdä

Lappeenrantalainen salibandy alkoi jalostua kilpaurheilun suuntaan Rantalan mukaan vuonna 1996, kun SamPo ja SamBa liittyivät NST:hen.

— Mielestäni oli ainoa järkevä ja luonnollinen asia, että yhdistämme voimavarat. Näin, että Lappeenrannassa pitäisi olla yksi seura, jonka ympärille kokonaisuus rakentuu.

NST sai mukaansa miesten ja naisten edustusjoukkueet, SamPon ja SamBan jäsenet harrastustaan helpommaksi suuremmissa puitteissa.

SamPolla oli myös A-poikien joukkue ja SamBalla Jarkko Iitiän ja Jouni Kempin vetämä kaupungin ensimmäinen tyttöjuniorijoukkue.

— Myös SamPon pelaajistossa oli heitä, jotka näkivät, että pelaajapolkuajattelun pitää olla olemassa, jos urheilua halutaan alkaa viedä eteenpäin.

Rantalan mukaan Lappeenranta tarjosi tuolloin valtakunnallisestikin loistavan toimintaympäristön salibandyn harrastajille, koska hyvän seuratoiminnan lisäksi Huhtarin harrastesarja tarjosi nuorille ison määrän pelejä.

— Meillä oli pelaajia, jotka asuivat siellä hallilla. Heillä oli kassissa viisi eriväristä paitaa ja he pääsivät pummilla pelaamaan eri joukkueisiin. Se oli mahtavaa aikaa, innostunutta ja kustannustehokasta.

NST ja Pontuksen Nousevan Voiman tulevaa yhdistymistä SaiPa Salibandyksi Rantala pitää ainoana järkevänä ratkaisuna, jos halutaan toimia Suomen salibandyssä kaikkein terävimmällä huipulla.

Näin kävi myös ensimmäisellä kerralla, kun NST, SamPo ja SamBa yhdistyivät.

Salibandy on lajina aikuistunut. Harrastajamäärän kasvu on tasaantunut.

Rantala näkee, että SaiPa SB pystyy viemään Lappeenrannan seudun salibandyn uuteen kehitysvaiheeseen.

— Olen hyvin optimistinen. Mukana on paljon ihmisiä, joilla on pitkä kokemus alueen salibandysta.

Mitä Lappeenrannan seudun salibandy voi olla vuonna 2030, jos SaiPa SB:llä menee kaikki hyvin?

— Alueellamme on kaikki edellytykset siihen, että miesten ja naisten joukkueet ovat liigassa ja vakioituja pudotuspelipaikkoihin.

— Toivoisin, että meillä olisi vireitä pieniä joukkueita Etelä-Karjalan kunnissa nykyistä enemmän, missä vastuuta on Salibandyliitollakin.

— Pidän tosi tärkeänä, että 2030 alueella on vireää salibandyn harrastustoimintaa, josta syntyy myös uusia ihmisiä lajin erilaisiin toimintoihin. Luotan siihen, että harrastus- ja huippupolku vain tukevat toisiaan.