Uutisen takaa: Avainpelaajien kuormittaminen maksoi lopulta veronsa, Leijonista ei saatu ratkaisevalla hetkellä parasta irti

Etenkin Mikael Granlund ja Mikko Rantanen piiputtivat välieräkamppailussa Sveitsiä vastaan. Karvaan tappion jälkimaingeissa unohtuu helposti tosiseikka, että monesti aiemmin Suomi on yllättänyt kuolemanpelissä materiaaliltaan kovemman joukkueen.

All Over Press/Christian Bruna

Mikael Granlund keräsi MM-kisoissa 2+7=9 tehopistettä, mutta olisi todennäköisesti pystynyt auttamaan joukkuettaan enemmän, jos olisi voinut taituroida tutummalla pelipaikallaan laitahyökkääjänä. Nyt Granlund jouduttiin pakonsanelemana sijoittamaan keskushyökkääjäksi.

Ei tarvitse palata kuin vuosi taaksepäin, niin Leijonat yllätti toisen lohkon voittaneen Yhdysvallat, vaikka turnaus muuten oli Suomelta todella tuskaista tarpomista.

Tie orastavasta sankarista takaisin hylkiöksi on monesti kovin lyhyt.

Kahden vuoden jaksonsa päävalmentajana päättävä Lauri Marjamäki sai jälleen rapaa niskaansa oikein kunnolla, kun puolivälieräotteluun ennakkosuosikkeina lähteneiden kiekkoleijonien taival MM-kisoissa päättyi kirvelevään tappioon Sveitsille.

Kokonaisuutena Suomi ehkä pelasi kisoissa rohkeaa, aktiivista ja tiukoista pelipaikkakohtaisista rooleista vapaata kiekkoa, mutta avainpelaajien kuormittaminen läpi turnauksen maksoi lopulta veronsa, eikä joukkueesta saatu parasta irti ratkaisevalla hetkellä.

Leijonien tähtenä tuikki Sebastian Aho, joka teki Suomen paidassa yhden MM-turnauksen piste-ennätyksen keräämällä kahdeksassa ottelussa peräti 9+9=18 pistettä.

Tehotilastoonsa nuori kiekkoprofessori keräsi vähintään yhtä komean lukeman +15.

Leijonien toiseksi tehokkain pistenikkari, Ahon seurakaveri Teuvo Teräväinen sai kasaan 5+9=14 pistettä ja teholukeman +14.

Mikael Granlundista sen sijaan paistoi Sveitsi-ottelussa väsymys.

Mikko Rantanenkaan ei ollut puolivälierässä terävimmillään, vaikka pisteet 1+1 saalistikin. Samanlaista vastustajista mehuja vievää myllerrystä kuin Kanadaa ja Yhdysvaltoja vastaan ei nuorelta voimahyökkääjältä kuitenkaan torstaina kaukalon päädyissä nähty.

Suomi hävisi liikaa aloituksia

Suomen keskushyökkääjäarsenaali tiedettiin kapeaksi.

Ja se kaventui entisestään, kun Antti Suomela típutettiin kesken kisojen kokoonpanosta ja Mika Niemi lähetettiin puolestaan kotimatkalle.

Sentterivaje näkyi muun muassa aloituksissa, joita Suomi hävisi läpi turnauksen ihan liikaa. Se osaltaan söi energiaa, kun kiekkoa piti lähteä jatkuvasti karvaamaan aloitustappion jälkeen pois vastustajalta.

Granlundistakin olisi ollut kisoissa varmasti enemmän iloa, jos häntä olisi voitu peluuttaa tutummalla paikallaan laitahyökkääjänä.

Leijonien puolustus oli myös kokonaisuutena varsin kevyt. Puolivälieräottelussa pakit sortuivat huonoihin syöttöihin ja tekivät omalla puolustusalueella koulupoikamaisia virheitä, joita nälkäisesti pelannut Sveitsi pääsi hyödyntämään.

Tanskassa esille tulleet puutteet pantiin varmasti merkille, ja päävalmentajaksi palaava Jukka Jalonen rakentaa vuoden kuluttua leijonamiehistönsä taatusti niin, että peliaikaa voidaan Slovakian MM-turnauksessa jakaa tasaisemmin eri ketjuille.

Marjamäen puolustukseksi on tietenkin sanottava, että jos pelaajia ei ole käytössä, niin mistäs otat.

Vuosi sitten Leijonat yllätti Yhdysvallat

Karvaan tappion jälkimainingeissa unohtuu helposti tosiseikka, että monesti aiemmin Suomi on yllättänyt kuolemanpelissä materiaaliltaan kovemman joukkueen, joten mikään sensaatio kovan tason NHL-vahvistuksia saaneen Sveitsinkään voitto ei ollut.

Ei tarvitse palata kuin vuosi taaksepäin, niin Leijonat yllätti toisen lohkon voittaneen Yhdysvallat, vaikka turnaus muuten oli Suomelta todella tuskaista tarpomista eikä puolivälieräesityskään juuri tyylipisteitä kerännyt muuten kuin maalipaikkojen tehokkaasta hyödyntämisestä.

Yksittäisessä ottelussa yllätyksen mahdollisuus on aina paljon suurempi kuin pitkässä ottelusarjassa.

Neljänteen sijaan päättyneet Pariisin ja Kölnin viime vuoden MM-kisat jäivät myös Jokereihin ensi kaudeksi siirtyvän Marjamäen parhaaksi menestykseksi Leijonien päävalmentajana.

Marjamäestä tuli ensimmäinen Suomen päävalmentaja sitten Rauno Korven (1986—87), joka jäi ilman arvokisamitalia.

Tai itse asiassa mitalia ei saanut myöskään Raimo Summanen (2003—04), mutta hänen myrskyisällä periodillaan Leijonat sijoittui syksyn 2004 World Cupissa toiseksi, mitä voidaan aivan perustellusti pitää Suomen jääkiekkohistorian kovimpana saavutuksena.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan urheilutoimittaja.

Kai Skyttä

Kalle Sipiläinen verkkokolumni.jpg

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet