Rullalautailun suurmies Rodney Mullen innosti lapsia Lappeenrannan Kultapiiskussa 29 vuotta sitten — Laji on kulkenut kolmessa vuosikymmenessä Kirkkoherranlahden karuista oloista Huhtiniemen karuihin oloihin

Mika Strandén

Ammattilaisrullalautailija Rodney Mullen lajinäytöksessä tavaratalo Kultapiiskussa Lappeenrannassa 3. toukokuuta vuonna 1990.
Ammattilaisrullalautailija Rodney Mullen lajinäytöksessä tavaratalo Kultapiiskussa Lappeenrannassa 3. toukokuuta vuonna 1990.

Rodney Mullenin lajinäytös kauppakeskus Kultapiiskussa eli nykyisessä Weerassa ruokki Lappeenrannan orastavaa rullalautailubuumia 2. toukokuuta vuonna 1990.

Satapäinen lapsijoukko ihmetteli, kun 23-vuotias freestyleskeittauksen yhdeksänkertainen maailmanmestari teki temppuja, joita harva oli koskaan omin silmin nähnyt.

— Pidän skeittauksesta, koska siinä voi käyttää päätään ja ajatella luovasti. Tarkoitus on käydä tänään vielä Neuvostoliiton rajalla ja jatkaa matkaa illalla Lahteen, Mullen kertoi Etelä-Saimaan haastattelussa.

Nykyisin Mullenia, 52, arvostetaan yhtenä rullalautailun kaikkien aikojen tärkeimmistä kehittäjistä. Hän on keksinyt yli 30 skeittauksen perustana yhä olevista tempuista, kuten ollien. Hänet valittiin rullalautailun kunniagalleriaan vuonna 2013.

Mullenista tuli monimiljonääri vuonna 2002, kun hänen ja ammattilaisskeittaajakaverinsa Steve Roccon 1980-luvun lopulla perustama ja erilaisia rullalautailuun liittyviä tuotteita valmistanut World Industries -yritys myytiin alan suuryritys Globe Internationalille.

Mullenin visiitin aikaan Lappeenrannan varhainen rullalautailupuisto sijaitsi Myllysaaren tuntumassa Kirkkoherranlahden kentän vieressä nykyisen pysäköintialueen kohdalla.

Sen kolme metriä korkea ramppi oli kuitenkin aloittelijoille liian vaikea.

Samoilta ajoilta asti kaupunkiin on toivottu rullalautailuhallia. 1990-luvun puolivälin jälkeen yksi skeittaajien epävirallinen talviharjoituspaikka oli kauppatorin laitaan rakentunut pysäköintitalo, jota autoilijat karttoivat kuin ruttoa, mutta jonka sileä lattia oli kuin tehty rullalautailuun.

— Ainoat, ketkä täällä käyvät, ovat meitä hätistelevät vaksit (vartiointiliikkeen miehet) ja poliisit, skeittaaja kommentoi nimettömänä Etelä-Saimaan jutussa maaliskuussa 1996.

Skeittaajat jättivät tuolloin taloyhtiölle anomuksen, että he saisivat harjoitella parkkihallin tyhjässä alimmassa kerroksessa.

— Lappeenrannassa ei ole talvella muitakaan paikkoja.

Vuonna 1996 paikallisten skeittaajien vuosijuhlaksi syntyi myös Skate to hell -tapahtuma, joka sai alkunsa Paatsamakadun skeittipaikan siivoustalkoista Kourulassa.

Skate to hell sekä samanhenkinen skeittauksen ja livemusiikin yhdistänyt 53 Summer slams olivat vuonna 2006 aloittaneen Lprhc festin edeltäjät.

Pekka Hölkki

Paikalliset nuoret keksivät Kourulan jääkiekkokaukalolle hyötykäyttöä jäättömänä aikana vuonna 2000.

Lajille häätö Kirkkoherranlahdelta

1990-luvun lopulla Kirkkoherranlahden rampit olivat rapistuneet kovan käytön ja heikon ylläpidon vuoksi. Iso ramppi purettiin, jolloin paikalle jäi vielä pieni ramppi, jonka vanerit repsottivat rullalautailijoiden omista korjausyrityksistä huolimatta.

Rampista kuulunut räminä suututti osaa lähimpien talojen asukkaista. Harmitus tuli julkisuuteen, kun nimimerkki Erittäin vihainen asukas kirjoitti asiasta Etelä-Saimaan yleisönosastolla elokuussa vuonna 1998.

— Tuoko muka harrastus, hah!, jolla pilataan muitten ihmisten elämä. Viekää se ramppi pois ja pian, ja sellaiseen paikkaan ettei se häiritse ihmisiä.

Kirjoitus poiki yleisönosastolle kaksikin vastinetta.

— Skeittaus on urheilulaji siinä missä kaikki muutkin, eikä sitä nyt elämän pilaajaksi voi tuomita. Olemme ottaneet useasti yhteyttä kaupungin liikuntatoimistoon ja esittäneet eri paikkoja niin kesä- kuin talviharjoituspaikoiksikin, mutta tuloksetta. Toivottavasti tulevana talvena meitäkin onnistaisi, nimimerkki Rauhaa rakastava skeittari kirjoitti.

Oman näkökulmansa antoi myös nimimerkki Skeittaajien puolesta, joka niin ikään kritisoi kaupungin linjaa harrastusmahdollisuuksien tarjoamisessa.

— Koskaan homma ei ole sitten edennyt sen pitemmälle kuin ”katsotaan mitä tässä tapahtuu”. Nyt sen sitten ainakin näkee mitä on tapahtunut. Asuinalueen ihmiset eivät ole tyytyväisiä, eikä mekään olla.

Inka Henelius

Huhtiniemen skeittiparkin talkoouurajastajat Petro Koponen ja Mikko Kaihovirta katselivat, kun lopputulos siirtyi hyötykäyttöön 7. heinäkuuta vuonna 2001.

Parkki Huhtiniemeen talkoilla ja kaupungin tuella

Huhtiniemen skeittiparkki valmistui paikallisten skeittarien voimin heinäkuussa vuonna 2001.

Sitä ennen rullalautailijat olivat treenanneet Marssitien varrella sijaitsevalla entisellä pysäköintialueella, jonka erikoisuus käytännössä kaikkiin muihin skeittiparkkeihin nähden oli sijainti pienessä rinteessä, mikä ei varsinaisesti ollut eduksi.

Huhtiniemen skeittiparkin suunnittelivat Petro Koponen ja Mikko Kaihovirta, jotka myös rakensivat sen viidessä viikossa muiden paikallisten skeittarien avulla ja kaupungin 55 000 markan eli noin 12 000 euron tuella.

Tulevaisuutta toteuttamaan oli perustettu myös rullalautailuyhdistys Lpr Slammin’ Hard.

— Yhdistyksen ensimmäinen hanke tulee olemaan talviharjoittelupaikan saaminen, kertoi puheenjohtaja Mikko Toiviainen Etelä-Saimaassa 8. heinäkuuta 2001.

Lokakuussa 2002 myös Lappeenrannan nuorisotoimen johtoryhmä linjasi skeittihallin olevan tärkein uusi tila, jonka lappeenrantalaiset nuoret tarvitsevat. Jos valmiita tiloja ei löytyisi, johtoryhmän mielestä kaupungin täytyisi harkita skeittihallin rakentamista.

Toistaiseksi skeittihallia ei ole Lappeenrantaan tullut.

Laura Vesikko

Jussi Vento hyppäsi Fiestan yli Skate to hell -tapahtumassa Lappeenrannassa heinäkuussa vuonna 2000.