Kilpahiihto on Suomessa paikoin syöksylaskussa, Imatran hurjat pitävät lajista huolta ja aikovat tehdä ennätyssuuren lumikasan

Mika Strandén

Simo Rasimus on Imatran Urheilijoiden hiihto- ja ampumahiihtojaoston puheenjohtaja ja tuttu näky Ukonniemen hiihtostadionilla.
Simo Rasimus on Imatran Urheilijoiden hiihto- ja ampumahiihtojaoston puheenjohtaja ja tuttu näky Ukonniemen hiihtostadionilla.

Yhä harvempi suomalaisnuori valitsee urheiluharrastuksekseen kilpahiihdon. Valtakunnallinen ilmiö tunnetaan myös Imatran Urheilijoissa, joka on ollut eteläkarjalaisen kilpahiihdon veturi jo pitkään.

IU oli Hiihtoliiton seuraluokittelussa kuuden parhaan joukossa vuodet 2010—2014, jolloin se oli myös kolmesti peräkkäin paras seura Hopeasomman eli 13—16-vuotiaiden loppukilpailussa.

Huippuvuosina IU:lla oli kilpailulisenssejä liki 60, nyt kolmisenkymmentä. Silti lasten hiihtokoulun osallistujamäärä on pysynyt Imatralla 40—50:ssä.

— Hiihtokoululaisia ei vain ole lähtenyt harrastamaan hiihtoa kilpailumielessä suuremmissa määrin, IU:n hiihto- ja ampumahiihtojaoston varapuheenjohtaja Kari Ahonen toteaa.

Hiihto nykyisin vain yksi monista

Suunta on tiedostettu myös Hiihtoliitossa. Maastohiihdon valmennuspäällikkö Eero Hietanen piti keväällä 2016 liiton valmentajakerholle esityksen, jossa todettiin Hopeasomman loppukilpailuun osallistuneen vuonna 2015 764 hiihtäjää ja vuotta myöhemmin 642, kun vielä vuonna 2005 luku oli yli 900.

IU:n hiihtojaoston puheenjohtaja Simo Rasimus ja Ahonen näkevät muutoksen taustalla olevan yhteiskunnallisia syitä.

Lapsilla on paljon muitakin harrastusmahdollisuuksia kuin kilpahiihto.

— Lapsilla on paljon muitakin harrastusmahdollisuuksia kuin kilpahiihto. Hiihtokoululaisten suuri määrä silti kertoo, että vanhemmat haluavat edelleen lapsien oppivan hiihtämään. Kilpahiihto vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä, jonka arvostus on muuttunut, Rasimus toteaa.

Ahosen mukaan nykynuoriso haluaa tuloksia nopeasti.

— Hiihto ei ole sellainen laji.

Ahonen arvelee olevan mahdollista, että itse asiassa vanhempien asenteet ovat muuttuneet vuosien varrella enemmän kuin lasten.

— Jos tulee kysymys, että onko tässä harrastuksessa järkeä, kun lapsi tulee iltakisassa toiseksi viimeiseksi ja näyttää siltä, että se ei osaa edes hiihtää. Se voi olla, jos lapsella on sukset vasta toista kertaa jalassa.

Kukaties tekniikan hyödyntäminen hiihto-olosuhteiden parantamisessa tuo tullessaan sen, että kilpahiihdon harrastajamäärät lähtevät taas kasvuun. Kari Ahonen.

IU:n ampumahiihdon asiantuntija Mika Kaljunen toteaa nuorten urheiluidolien olevan paljolti kiekkokaukaloissa ja koripallokentillä, Patrik Laine ja Lauri Markkanen etunenässä.

— Ja nuorten ajasta kilpailee moni muukin kuin urheilupuoli, Kaljunen muistuttaa.

Paljas maa vie mahdollisuuden löytää hiihdon taika

Viime vuosien heikot lumitalvet ovat osuneet juniorien kilpahiihdon laskevan trendin kannalta pahaan paikkaan. Rasimus toteaa hiihtoharrastuksen aloittamisen kynnyksen luonnollisesti nousevan, jos latuja ei ole lähellä.

Lumen puutteen vuoksi lasten hiihtokoulujen järjestäminen alkutalven aikana on ollut Etelä-Karjalassa jo pitkään vaikeaa.

Koska kilpahiihdon aloittavia ja sitä jatkavia harrastajia on ollut vähemmän kuin ennen, juniorien hiihtokilpailujen määrä Etelä-Karjalassa on romahtanut.

Rasimus ja Ahonen muistavat hyvin, kuinka vielä vuosituhannen alussa eteläkarjalaiset hiihtojuniorit saivat kiertää iltakisoja esimerkiksi Savitaipaleella, Lappeenrannan Huhtiniemessä ja Simpeleellä.

Hiihdosta innostuneiden lasten ja nuorten mahdollisuudet opetella hiihtokilpailujen sielunmaisemaan omalla lähialueellaan ovat siten heikentyneet.

— Eniten Etelä-Karjalan hiihtotoimintaa auttaisi, jos talvet olisivat samanlaisia kuin ennen, Rasimus toteaa.

Yksi tapa kääntää kilpahiihdon kurssia on ottaa olosuhteiden hallinta ihmiskäsiin. Hiihtoliiton tavoitteena on saada vuoteen 2025 mennessä Suomeen jopa 40 uutta rullahiihtoradan ja säilölumiladun yhdistelmää, jollainen Imatran Ukonniemestä jo löytyy.

IU:ssa katsotaankin tulevaisuuteen valoisin mielin, sillä seurassa riittää edelleen myös osaavia ja innostuneita vetäjiä niin maasto- kuin ampumahiihtopuolella.

Ahonen näkee tärkeänä tavoitteena, että IU:sta nousee jatkossakin urheilijoita kansalliselle ja Lari Lehtosen tavoin myös kansainväliselle huipulle.

Veli-Matti Valonen

Etelä-Karjalan seurojen sijoituksia Hiihtoliiton seuraluokittelussa_webbikoko.jpg

— Meillä on siihen edellytyksiä, Ahonen toteaa.

Säilölumi pönkittää hiihdon tulevaisuutta

Imatran Ukonniemen ensilumen ladulla suihkii hiihtäjiä tasaisena virtana. Kesän yli säilötystä lumesta rakennetulla baanalla paineli keskiviikkoiltana menemään myös Etelä-Karjalan Hiihdon puheenjohtaja Harri Miettinen seuransa Joutsenon Kullervon vermeissä.

JoKu on yksi harvoista eteläkarjalaisista seuroista, joiden hiihdon nuorisotoiminta piristyi viime vuosina.

— Pakko tunnustaa, että juuri nyt aalto vie vähän heikompaan suuntaan, Miettinen kertoo.

Miettisen mukaan Imatran Urheilijat on hieno esimerkki siitä, mitä hiihtoseura voi saada edelleen aikaan, kun on tahtoa järjestää asioita kuntoon.

— Seuroissahan se työ tehdään. Piirin alueella myös Lappeenrannasta löytyy hyvää hiihtotoimintaa, ja vähän tietysti muuallakin. En tiedä, onko se olennaisesti siitä muuttumassa.

Lappeenrannan Kisapuistoon ison tekojääradan sivutuotteena rakentuva hilelatu on myös tärkeä paikka hiihtäjille.

— Hiihdolla on hyvä maine ja kuntohiihdossa on kyllä buumia päällä. On toinen juttu, vaikuttaako se kilpahiihtopuolelle, jonne pitäisi saada vanhemmat lasten kanssa toimintaan mukaan.

Miettinen mukaan Ukonniemen säilölumiladun olemassaolo pelastaa kilpahiihdon eteläkarjalaisia tulevaisuudennäkymiä varsin paljon.

— Se mahdollistaa toimintaa myös muiden paikkakuntien hiihtoseuroille, vaikka se ei sama asia olekaan kuin jos harrastusolosuhteet olisivat lähellä.

Luvassa ennätysmäinen lumikasa

IU:n Simo Rasimuksen mukaan hiihto-olosuhteiden luominen teknistyy vauhdilla koko ajan. Seura selvittää parhaillaan, mitä ladun avaaminen jo syyskuun puolivälissä vaatisi.

— Kukaties tekniikan hyödyntäminen hiihto-olosuhteiden parantamisessa tuo tullessaan sen, että kilpahiihdon harrastajamäärät lähtevät taas kasvuun, IU:n Kari Ahonen toteaa.

Yksi mahdollisuus hiihtokauden pidentämiseen olisi ladun tarvittaessa peittävä kevytkate, joka suojaisi sitä roskilta, auringon ultraviolettisäteilyltä, mutta varsinkin sateelta. Puolen miljoonan euron latukoneen sijaan ladut voisi tehdä robotti, joka kulkee lumipenkan reunoilla olevilla kiskoilla.

— Eiväthän lumilajit lyö hanskoja tiskiin, kun olosuhteet käyvät vaikeiksi. Ruvettiinhan jääkiekkoakin pelaamaan joskus sisätiloissa, mikä oli silloin varmaan aika outoa. Nyt se on ihan luonnollista ja ulkona ei enää pelatakaan, Ahonen sanoo.

Ensi syksyä varten Imatran Urheilijoiden tavoitteena on tehdä tänä talvena säilöön 40 000 kuutiota lunta. Suomessa vastaavia määriä säilötään lähinnä vain Vuokatissa.

— Meidän pitäisi myös saada hankittua viira, että saisimme lumen laadun ja säilyvyyden paremmaksi. Eli ensin viira, sitten puru.

— Viime talvena teimme 30 000 kuutiota. Kasasta tuli lituskainen, minkä vuoksi se otti niin paljon sadevettä, että siitä levitettäväksi jäi vain 20 000 kuutiota.

Juttua oikaistu klo 12.13: Etelä-Karjalan Hiihdon puheenjohtaja on Harri Miettinen, ei Reijo Mattinen, kuten jutussa kirjoitettiin.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.