Kolumni: SaiPan tulevaisuus ratkeaa kaukalon ulkopuolella

Kai Skyttä

Päävalmentaja Tero Lehterä (kesk.) ohjasi SaiPan harjoituksia Kisapuistossa viime viikolla.
Päävalmentaja Tero Lehterä (kesk.) ohjasi SaiPan harjoituksia Kisapuistossa viime viikolla.

Jääkiekkoliigan seurojen mestaruus alkavalla kaudella on olla vuoden kuluttua olemassa.

Puhtaasti urheilullisin mittarein SaiPan lähtökohdat kauteen ovat paremmat kuin vuosi sitten. Tuolloin joukkueesta oli poistunut niin paljon kärkitaitoa, että sen korvaaminen yhden kesän aikana oli mahdotonta.

Tuohimaa-Denisov-Kichton-Maalahti-Kunyk-Morley-AOksanen-Goodwin -tykitykseen SaiPan kokoonpano ei yllä vieläkään, mutta askelia oikeaan suuntaan se on ottanut.

Niclas Westerholmin täytyy kyetä viime kautta tasaisempiin suorituksiin, jotta SaiPa voisi pelata säännöllisesti voitoista.

Mario Grmanilla ja David Bernhardtilla on viime kauden välähdyksien perusteella mahdollisuudet nousta liigatason vastuupuolustajiksi.

SaiPan pakiston kärkiparien laatu kestää vertailun, jos kovan tason lainamies Jacob Moverare kotiutuu uuteen ympäristöön välittömästi ja Veeti Vainio pystyy puolustamaan laadukkaasti ilman, että sortuu säännöllisesti joukkuettaan vahingoittaviin virheisiin.

Varakapteeni Markus Kojo olisi ollut SaiPalle vahva pelaaja jo viime kaudella, jos ei olisi joutunut vammojen runtelemaksi.

SaiPa on jatkossa Jarno Koskirannan joukkue. Koko joukkueen ilme muuttuu laadukkaammaksi kansainvälisen tason ykkössentterin ansiosta.

Filip Krivosikin on todistettava kykynsä nopeasti, sillä hänen paikkansa Koskirannan ja Tomas Zaborskyn vierellä kelpaisi kaikille muillekin SaiPan hyökkääjille.

Krivosik pystyy riistämään kiekkoja hyvissä kenttäasemissa, mikä mahdollistaa laadukkaiden maalintekopaikkojen luomisen.

Yksi voittavaa jääkiekkoa pelaava ketju ei riitä.

Matias Mäntykivi, Santeri Virtanen ja Joni Nikko täydentävät toisiaan ominaisuuksillaan oppikirjamaisesti, mutta kolmikon yhteistyön täytyy olla ylivoimavastuussa myös tehokasta.

SaiPasta puuttuu viimeistely- ja kiekonkäsittelytaitoa, mutta kamppailukykyä pitäisi olla viime kautta enemmän.

Penkin takana seisovien tehtävä on löytää kokonaisuudesta kilpailuetuja, saada joukkueen vahvuudet esiin ja heikkoudet piiloon.

Tero Lehterälle on kertynyt kolme vuotta käytännön kokemusta siitä, minkälainen toiminta SaiPan kaltaisessa liigajoukkueessa toimii ja minkälainen ei.

Pukukopin ulkopuolelle on paistanut ainakin se, että epäyhtenäisyys on joukkuelajissa tuhlausta, johon SaiPalla ei ole varaa.

SaiPa jakaa katsojilleen kasvomaskeja Kisapuiston ovilla.

Niiden käyttö ihmisjoukossa on ulkoinen tunnusmerkki vastuullisuudesta ja toiveesta, että huomennakin voisi olla kivaa.

Ihmiskunta vasta opettelee, minkälaisilla mikro- ja makrotason toimilla arki voi rullata mahdollisimman normaalisti maailmanlaajuisen kulkutaudin oloissa.

Suomen kiekkoliigan koronajärjestelyjen tehoa seurataan uteliaina myös lätäkön tuolla puolen. Nökötämme samassa veneessä hyvässä ja pahassa, halusimme tai emme.

Kukaties pandemia herättää yhä useammat ymmärtämään yksilöiden kestävien valintojen tehon, kun niihin sitoutuu mahdollisimman moni.

Tämän päivän lapset kasvavat paitsi pandemian keskellä myös kuudennen eliölajien joukkotuhon ja ilmastonmuutoksen edetessä.

On Zaborskyn laukomaa voittomaalia merkittävämpää, jos SaiPa onnistuu osaltaan madaltamaan eteläkarjalaisten kynnystä ryhtyä koronaviruksen leviämistä ehkäiseviin toimiin.

Maskit voivat hyvinkin osoittautua keinoksi järjestää suuria yleisötilaisuuksia turvallisesti vastakin. Aika näyttää.

Tällöin yhä useampi kiekkomatsin katsoja saattaa hyvin alkaa miettiä aiempaakin laajemmin, millä muilla yhtä pienillä toimilla voisi edistää oman elinympäristön muutosta parempaan.

Parhaassa tapauksessa syntyvästä ketjureaktiosta seuraisi sellainen voittojen putki ja lopulta mestaruus, joka olisi nykyisille ja tuleville tenaville arvokkain mahdollinen.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan urheilutoimittaja.

Luetuimmat