Urheilukoulu toi nuoret aiturit takaisin Kimpiseen – Laajalla stadionilla ei ole ongelmia ryhmien pitämisessä kaukana toisistaan

Mika Strandén

Mikael aitoi jo sujuvasti 2016-syntyneiden ryhmässä. Äiti, isä ja pikkuveli seurasivat rytmiä etusuoran puolella.
Mikael aitoi jo sujuvasti 2016-syntyneiden ryhmässä. Äiti, isä ja pikkuveli seurasivat rytmiä etusuoran puolella.

Aitoja rytmikkäästi ylittävän Mikaelin tossut taputtavat vasten Kimpisen nurmea. Juoksuradan puolella äiti Wilma Mantere ja isä Ilkka Kettunen katselivat suoritusta yhdessä puolitoistavuotiaan pikkuveljen Pyryn kanssa.

Mikael otti tuntumaa yleisurheiluun liikuntaleikkikoulussa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Koronarajoitusten vuoksi kentällä oli väljää ryhmien välillä, eikä normaalia pääkatsomon edustan lasten sekamelskaa ollut nyt tarjolla.

– Eipä oikeastaan ollut sellaista tunnetta, että uskaltaako tulla vai ei, isä ja äiti miettivät elämää rajoitusten keskellä.

Molemmat lapset ovat joka tapauksessa käyneet jo normaalisti hoidossa päiväkodissa.

Mika Strandén

LUM:n nuorisopäällikkö Salli Kirvesmies uskoo, että joitain rajoitusten aikana opittuja hyviä käytäntöjä otetaan mukaan tulevinakin kesinä.
LUM:n nuorisopäällikkö Salli Kirvesmies uskoo, että joitain rajoitusten aikana opittuja hyviä käytäntöjä otetaan mukaan tulevinakin kesinä.

Kiireinen kevät

Lappeenrannan Urheilu-Miesten nuorisopäällikölle Salli Kirvesmiehelle koronakevät tiesi kiirettä, sillä pitkään oli epävarmaa, millaisella joukolla ja milloin kesäryhmät saavat aloittaa. Aluehallintoviraston ja Urheiluliiton ohjeiden tukemana on toimittu kesäkuun alusta lähtien.

Ryhmien väliset etäisyydet ovat Kimpisellä alle 50 lapsen kokonaismäärällä toimittaessa huomattavan pitkät, ja osa lapsista piipahtaa välillä liikkumassa metsän ja stadionin ulkopuolella olevan hiekkakentän puolella.

– Yllättävän hyvin on pystytty mitoittamaan toiminta niin, etteivät maksimimäärät ylity, Kirvesmies miettii.

Mika Strandén

Renkaat ovat hyvä väline seitsemänvuotiaiden ryhmän liikkuvuuden kehittämiseen.
Renkaat ovat hyvä väline seitsemänvuotiaiden ryhmän liikkuvuuden kehittämiseen.

Stadionille mahtuu

Kaikki vanhemmat ovat olleet tosi positiivisella mielellä ja varmaan vähän huojentuneitakin. — Salli Kirvesmies

Omaa omaatuntoakin helpottaa, kun rajoituksia noudatetaan tunnollisesti, vaikka alussa saatu viranomaisten ohje ryhmien 5–15 minuutin odotusajoista vaihtojen välissä ei ole käytännössä sekunnilleen toteutunut.

– Kyllä siinä on varmaan aikamoinen kulttuurishokkikin ollut sekä lapsilla että meidän ohjaajilla, Kirvesmies kuvaa suuria etäisyyksiä.

Suurin osa toiminnasta mahtuu hyvin stadionin puolelle. Vaikeuskerrointa on tosin vähän lisännyt se, etteivät innostuneet lapset yleensä toimi niin kuin aikuiset tai AVI ovat paperille etukäteen piirrelleet.

– Pyritään välttämään laumaantumista.

Porrastusta vaatii sekin, että myös seuran kilpaurheilijoille pyritään jättämään mahdollisuus oman harjoitusohjelmansa läpiviemiseen Kimpisessä.

Mika Strandén

Ohjaaja Aino Heikkilä hioi seitsemänvuotiaiden ryhmänsä motorisia perustaitoja lämmittelyn aikana. Lajiharjoituksena oli vuorossa pituushyppy.
Ohjaaja Aino Heikkilä hioi seitsemänvuotiaiden ryhmänsä motorisia perustaitoja lämmittelyn aikana. Lajiharjoituksena oli vuorossa pituushyppy.

Osa jäi kotiin

Kirvesmiehen mukaan kysyntä ja tarjonta ovat olleet tasapainossa, kun osa vanhemmista ei ole tänä kesänä lapsiaan paikalle tuonut joko viruspelon vuoksi tai poikkeuksellisen lyhyen ilmoittautumisajan karsimana. Normaalisti hänen koordinoimissaan alle 13-vuotiaiden kesäryhmissä on 500–600 lasta, mutta nyt määrä jää neljäänsataan ja tuo pienen aukon myös seuran tulopuolelle.

– Kaikki vanhemmat ovat olleet tosi positiivisella mielellä ja varmaan vähän huojentuneitakin, Kirvesmies kuvaa toiminnan alkamista.

Etäisyyksien lisäksi käytössä ovat käsidesit varusteiden puhdistukseen ja pienillä lapsilla on mukana myös omia varusteita, esimerkiksi omia tennispalloja heittoharjoituksissa.

Mika Strandén

Äiti Wilma Mantere ja isä Ilkka Kettunen seurasivat nuoremman poikansa Pyryn kanssa isoveljen harjoittelua.
Äiti Wilma Mantere ja isä Ilkka Kettunen seurasivat nuoremman poikansa Pyryn kanssa isoveljen harjoittelua.