MM95-vahti Jarmo Myllys muistelee legendaarista turnausta: "Mestaruus nostatti sellaista kuohuntaa tässä maassa, ettei se helposti unohdu"

Suomelle ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden torjuneen Jarmo Myllyksen on vieläkin vaikea pukea sanoiksi, millaista oli kokea keskiössä koko maan sekaisin pistänyttä voittoa.

Soila Puurtinen

Suomelle ensimmäisen MM-kullan torjunut Jarmo Myllys kertoo, että ihmiset tulevat edelleen keskustelemaan vuoden 1995 turnauksesta.

Vaikka siitä on yli 22 vuotta, nousee Jarmo Myllyksen kasvoille hymy heti, kun puhe kääntyy vuoden 1995 jääkiekon MM-kisoihin.

MM95 on jäänyt elämään suomalaisten keskuuteen. Tänä vuonna se on ollut jälleen paljon otsikoissa, kun turnauksesta ja sen ympärille muodostuneesta ilmiöstä tehty elokuva sai ensi-iltansa joulupäivänä.

Myllys pääsi tutustumaan elokuvaan kuvauksissa kesällä, jonka lisäksi hän on puhunut muutaman kerran puhelimessa itseään näyttelevän Hannes Suomisen kanssa. Valmiin tuotoksenkin hän on ehtinyt jo katsomaan.

— Etukäteen kiinnosti paljon, millainen elokuvasta tulee. Joukkue oli tiivis, ja aikalailla oma piirinsä, johon ulkopuoliset eivät päässeet lähelle. Siksi oli kiinnostavaa tietää, mitä sinne oli saatu. Oli siellä paljon todenhiventä, mutta myös joitakin asioita, jotka eivät menneet ihan niin, hän naurahtaa.

Elokuva kertoo ennen kaikkea Suomen kansan reaktioista mestaruuteen, sillä laman keskellä tullut voitto sai aikaan ennennäkemättömän huuman.

Kaiken keskellä ollut Myllys myöntää, ettei tilannetta ole vieläkään helppoa pukea sanoiksi.

— Kun saavuimme lentokoneella Helsinkiin, kapteeni oli saanut luvan kiepauttaa keskustan yli. Sitä ihmismassaa, joka oli kertynyt Kauppatorille, ei voinut uskoa. Sitten kun pääsimme kentälle ja lähdimme liikkeelle, ja tienvarret olivat täynnä ihmisiä... Olihan se aivan uskomatonta, maalivahti muistelee.

— Sitä on vaikea kuvailla, miltä se tuntui. Se oli ensimmäinen maailmanmestaruus, eikä tiedetty, miten ihmiset ottavat sen vastaan. Sitä vaan oli, että voiko tämä olla edes totta.

Kädet rakkuloilla nimmareista

Tuon kesän aikana maailmanmestareita vietiin milloin mihinkin kissanristiäisiin, ja ihmismassa seurasi heitä. Myllykselle jäi mieleen ennen kaikkea eräs nimikirjoitusten jakotilaisuus.

— Muuan puhelinyhtiö oli pyytänyt minua kirjoittamaan pariksi tunniksi nimmareita. En ole ikinä nähnyt sellaista jonoa. Päätin, että jaan nimmareita niin pitkään, kun jonossa on ihmisiä. Lopulta sormetkin olivat aivan rakkuloilla, mutta neljän tunnin jälkeen kaikilla oli omansa.

Vaikka mestaruudesta on jo yli 20 vuotta, on se edelleen vahvasti läsnä, kun puhutaan suomalaisten suurimmista saavutuksista urheilussa.

Myllys kertookin, että ihmiset tulevat vieläkin puhumaan aiheesta, eikä se häntä häiritse.

—Mestaruus nostatti sellaista kuohuntaa tässä maassa, ettei se helposti unohdu. On vaikea löytää yksittäistä syytä, miksi se on jäänyt elämään, mutta varmasti juuri tuo ihmismassojen liikehdintä oli yksi syy.

Arkeen saakka mestaruus ei kuitenkaan seuraa. Kolmatta kautta SaPKon apuvalmentaja toimiva Myllys epäilee, ettei yksikään tämän kauden joukkueesta muista katsoneensa legendaarista turnausta suorana. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö pelaajat olisi kiinnostuneita.

— Meillä oli itsenäisyyspäivänä treenit, joiden jälkeen pelaajat menivät omaan koppiinsa ja valmentajat omaansa. Ihmettelimme, kun välillä oli todella hiljaista, ja välillä kuului huutoa. Siellä koko joukkue katsoi varusteet päällä koostetta turnauksessa.

Kaikki lähti Lillehammerista

Suomen ensimmäinen maailmanmestaruus jääkiekossa vuonna 1995 ei ollut sattumaa. Myllyksen mukaan kaikki lähti siitä kun ruotsalainen Curt Lindström tuli Suomen päävalmentajaksi vuonna 1993.

— ”Curre” toi suomalaiseen kiekkoiluun itseluottamuksen voittaa. Hän antoi esimerkiksi Tukholman finaalia edeltävänä iltana meille jokaiselle pelaajalle oman kirjeen, jossa kertoi mitä voitto vaatii, Myllys kertoo.

Mestarimaalivahdin mukaan prosessi kohti maailmanmestaruutta alkoi Lillehammerin olympialaisissa 1994, jossa joukkue hävisi ainoastaan yhden erän Kanadalle. Tuon tappion takia joukkue putosi loppuottelusta, ja sai kaulaansa pronssiset mitalit.

Pari kuukautta myöhemmin Suomella oli mahdollisuus ottaa revanssi kanadalaisista, kun joukkueet kohtasivat MM-finaalissa Milanossa. Tuolloin onnikaan ei ollut suomalaisten puolella, vaan joukkue hävisi rangaistuslaukauskisassa 2—1.

— Kun Milanon jälkeen kesällä kokoonnuttiin, ajatukset suunnattiin heti kohti Tukholmaa. Tuon kevään jälkeen näimme, ettemme voi laittaa itsellemme muuta tavoitetta kuin maailmanmestaruus.

Joukkue pysyi lähes täysin samana koko talven ja tavoite oli selvänä mielessä.

— Tiesimme, että voittoon pitää edetä porras portaalta, ja eteen tulee paljon vaikeita pelejä. Kaikki tiesivät kuitenkin, että miten sinne edetään ja sitouduttiin tekemään sen eteen töitä.

Usko joukkueen sisällä voittoon pysyi läpi turnauksen vahvana, ja vaikka tiedettiin, että finaalissa on kyse vain yhdestä pelistä, olivat kaikki merkit ilmassa Suomen mestaruuden puolesta.

— Finaalia edeltävänä iltana sanoin kämppäkaverilleni Juha Ylöselle, että pakataan tavarat jo valmiiksi ennen kuin käydään nukkumaan. Sunnuntaina sitä ei ehditä tekemään, kun me ollaan mestareita, Myllys kertoo.

Ja niinhän siinä kävi. Sunnuntaina 7. toukokuuta 1995 Suomi voitti finaalissa Ruotsin 4—1, ja loppu on historiaa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.