Mathias Gnägi oli kaikkien ajatuksissa Imatran ajoissa, osa varikkoväestä siirsi tapauksen tietoisesti mielestään myöhempää pureskelua varten

Kai Skyttä

Ari ja Kristiina Penna pääsivät kotimatkalle mainiossa kelissä.
Ari ja Kristiina Penna pääsivät kotimatkalle mainiossa kelissä.

Yksi Imatran ajojen sunnuntain puheenaiheista oli edellisillan kuolemaan johtanut onnettomuus. Tunnelma alueella oli kuitenkin silti hyvä, kun katsojat nauttivat kesäisestä säästä ja etsivät parhaita paikkoja seurata kilvanajoa.

Ari Penna oli motoristien kokoontumisajon portilla hakemassa tytärtään Kristiina Pennaa.

— Olin itse eri paikassa, kun tunnen itseni jo vähän liian vanhaksi tuohon leirintäalueen puolelle, Ari Penna virnistää.

Isä-Penna kävi Imatran ajoissa ensimmäisen kerran vuonna 1968.

— Olen opettanut tyttäreni samaan. Hän haluaa tänne joka vuosi, koska täällä on niin mukavaa.

— Kymmenen vuotta olen käynyt täällä, Kristiina Penna kertoo.

Pennan mukaan ajojen ilmapiiri oli muuten hyvä, mutta Mathias Gnägin edellisillan kuolema oli kaikilla paikalla olleilla mielen päällä.

— Kavereiden kesken se on puhuttanut. Sen tietää, että riskit ovat suuret, kun sadekelillä joutuu ajamaan, Ari Penna totesi.

Pennat olivat hyvä esimerkki asiantuntevista katsojista, joita Imatran ajot lehtereilleen kerää. Ari Pennan veli Juha Penna kilpaili Imatran ajoissa superbikellä 1980-luvun alkupuolella ja voitti road racingin Suomen mestaruudenkin.

— Tällainen urheilu, jossa on vauhtia ja vaaraa, käsittämättömästi ihmisiä vain kiinnostaa.

Isällä ja tyttärellä oli edessä kotimatka.

— Tosi hyvä, että pääsee ajamaan kotiin tällaisessa säässä, eikä siinä eilisessä sateessa.

Kai Skyttä

Imatran ajojen yleisö on asiantuntevaa. Jussi Kuikka on yksi monista, jotka palaavat Vuoksen varrelle vuosikymmenestä toiseen.

Imatralaisen Jussi Kuikan kokemukset ajoista ulottuvat vielä isä-Pennaakin kauemmas. Hän muisteli olleensa paikalla pienenä poikana jo 1964.

— Joka kerta tänne on pitänyt päässä.

Gnägin turma oli puhuttanut lauantai-iltana myös Kuikan porukassa.

— Kuolema oli paha, eikä sitä olisi saanut sattua, mutta se vaara näissä aina on. Ei sille minkä voi, tulee mikä tulee, mutta ajot jatkuvat.

Yksi Kuikan parhaista muistoista Imatran ajoista on juuri lapsuusvuosilta, kun Jarno Saarinen ja Renzo Pasolini istahtivat yllättäen Kuikan ja hänen velipoikansa luo.

— Olimme heidän välissään ja katsoimme, kun ne keskustelivat. Mitään emme tietenkään ymmärtäneet.

Nykykuljettajista Kuikka seuraa ja kannustaa erityisesti kiteeläistä Erno Kostamoa.

— Mammamme koko suku on kotoisin Kiteen Tolosenmäestä.

Kai Skyttä

Marko Jokinen ja Pasi Nätkinniemi olivat urakoineet koko viikonlopun, jotta Pauli Pekkasella olisi kaikki hyvin pyöränsä kanssa.

Imatran ajojen varikolla kävi sunnuntaina tuttu kuhina, jota hieno sää ruokki. Valkeakoskelainen Marko Jokisen ja pirkkalalainen Pasi Nätkinniemen naamat loistivat kilpaa auringon kanssa.

Kawasakipaitaiset miehet olivat paikalla Juha Heleniuksen apuna Pauli Pekkasen tiimin huoltomiehinä.

— Paulin superbikea on ruuvattu aika reippaasti tässä viikonlopun aikana. Juurikaan yhtään testiä emme ehtineet sillä tehdä, vaan testaaminen siirtyi tänne kisoihin, Nätkinniemi naurahti.

Jokinen oli viime vuonna Imatran ajoissa katsojana, nyt töissä.

— Kyllähän tästä nyt enemmän irti saa. Tämä menee henkilökohtaiseksi, tunteisiin.

Nätkinniemi on samaa mieltä.

— Tässä on kuskin suorituksessa jännityksessä mukana.

Lauantai-illan onnettomuudesta tiimissä oli vedetty selvä linja.

— Sovimme, että puhumme siitä keskenämme vasta kisojen jälkeen. Hoidamme kisat, emmekä ala puida sitä kesken kaiken, Jokinen toteaa.

Nätkinniemi toteaa riskien olevan aina olemassa, kun kypärä laitetaan päähän.

— Ikäviä juttuja, Jokinen jatkaa.

Pekkasen illan kisaan kaksikolla oli suuret odotukset.

— Ainahan me voittoa tänne tullaan hakemaan.

— Pauli on kyllä vetomies, mutta pyörä on edelleen tietysti outo..