50 kilometrin kävely uhkaa jäädä historiaan, LUM:n olympiaurheilija Aku Partanen haikeana mutta realistisena — "Sitä matkaa kävellään, mikä arvokisoissa on"

AOP/Vesa Pöppönen

Aku Partanen voitti 20 kilometrin Suomen mestaruuden Jyväskylässä 19. heinäkuuta viime vuonna.

Lappeenrannan Urheilu-Miesten kilpakävelijöiden Aku Partasen päämatka 50 kilometriä uhkaa jäädä arvokilpailuissa historiaan Tokion vuoden 2020 olympialaisten jälkeen.

Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n kilpakävelykomitea esittää, että Oregonin MM-kilpailuissa vuonna 2021 miesten ja naisten matkat olisivat 20 ja 30 kilometriä. Lyhyempi kilpailumatka pudotettaisiin 10 kilometriin vuoden 2022 MM-joukkuekilpailuista alkaen.

IAAF harkitsi 50 kilometrin kilpakävelystä luopumista arvokisoissa myös kaksi vuotta sitten, mutta muutosta ei lopulta tehty.

Ehdotusta vastustettiin tuolloin muun muassa 75 huippukävelijän allekirjoittamalla vetoomuksella, jossa oli mukana myös Partanen.

Partanen, 27, suhtautuu uuteen esitykseen kaksijakoisin tuntein. Hän näkee siinä hyviä ja huonoja puolia.

— Viittäkymppiä pystyy kisaamaan aika harvoin palautumisen takia. Muutoksen kautta voisimme kisata enemmän, jolloin laji näyttäytyisi yleisöllekin useammin, Partanen toteaa.

Toisaalta Partaselle olisi haikeaa luopua 50 kilometristä, joka on maratoniakin pidempänä yleisurheilun kestävyyslajien kuninkuusmatka.

— Äärimmäisen kestävyysmatkan ulottuvuus häviäisi.

Vielä joulukuussa IAAF:n kilpakävelykomitea suositteli, että IAAF ehdottaisi Kansainväliselle olympiakomitealle naisten 50 kilometrin kisan ottamista mukaan Tokion olympialaisten ohjelmaan 20 kilometrin rinnalle.

Naisten 50 kilometriä oli ensi kertaa mukana Euroopan-mestaruuskisoissa viime vuonna, jolloin LUM:n Tiia Kuikka sijoittui kisan 13:nneksi.

Kuikalla on myös matkan Suomen ennätys 4.32.43, jonka hän käveli Kiinan Taicangissa MM-joukkuekilpailussa viime vuoden toukokuussa.

Kilpakävelijän näkökulmasta 30 ja 50 kilometrin kisat eroavat olennaisesti toisistaan.

— 30 kilometriä mennään anaerobisella kynnyksellä ja alusta asti aika kovaa. 50 kilometriä mennään aerobisella kynnyksellä, jolloin kisa oikeasti alkaa monesti siellä 35 kilometrin kohdalla, Partanen kertoo.

Urheilijoiden hyytymiset viimeisten kymmenen kilometrin aikana ovat yksi 50 kilometrin kisojen jännitysmomenteista. Sijaluvut voivat vaihtua lopussa yllättävästikin.

— 30 kilometrillä niin dramaattisia katkeamisia tuskin nähdään. Se on yksi puoli, mikä jäisi pois.

Partasen nopeusominaisuudet ja vauhtikestävyys ovat kehittyneet vuosien varrella hyvin, vaikka hänen harjoittelunsa onkin tähdännyt 50 kilometrille.

Päämatkan lyheneminen 30 kilometriin ei toisi hänen harjoitteluunsa suuria muutoksia.

— Minulla on vahva luotto, että se matka sopii kyllä itselleni. Dieselkävelijöille se voi tuoda enemmän ongelmia.

Viime vuonna Partanen teki uuden 30 kilometrin Suomen ennätysajan 2.07.04. Matkalla on kilpailtu toistaiseksi harvoin.

— Sitä matkaa kävellään, mikä arvokisoissa on. Ei auta muu.

Partanen muistuttaa, että yleisurheilulajienkin pitää kehittyä.

— Ei laji voi olla vain juntattu johonkin kiveen, että tällainen tämä on, eikä miksikään muutu.

Ennen kokoustaan IAAF:n kävelykomitea kuuli kansallisia lajiliittoja sekä huipputason kilpakävelijöitä ja heidän valmentajiaan.

Myös suomalainen lajiväki pääsi pohtimaan muutosesityksiä etukäteen ja jättämään komitealle oman dokumenttinsa näkemyksistään.

— On hyvä, että meitä on kuultu, mutta mielipide piti muodostaa aika nopealla aikataululla. Keskustelimme asiasta Suomessa muutaman viikon ajan.

IAAF:n hallitus käsittelee kilpakävelykomitean esitystä kokouksessaan 10.—11. maaliskuuta.

Sensori tulossa kävelijän kenkään

Kilpakävelyyn on tulossa lähivuosina uutta teknologiaa. Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n kilpakävelykomitean tavoitteena on, että lajissa otetaan käyttöön elektroninen kontrollijärjestelmä vuoden 2021 tammikuusta alkaen.

Kyseessä on kengän pohjalliseen asennettava sensori, joka valvoo urheilijan maakontaktia kilpailun aikana. Tähän asti maakontaktia on valvonut ihmistuomarin silmä.

Lappeenrannan Urheilu-Miesten kilpakävelijä Aku Partanen näkee esitetyn sensorin lähtökohtaisesti hyvänä asiana.

— Se luo kävelijöille tasapuolisempia olosuhteita kisojen välillä, Partanen toteaa.

Toisaalta häntä huolestuttaa ripeä aikataulu, jolla järjestelmä on suunniteltu otettavaksi käyttöön.

— Se on tulossa aika nopeasti arvokisoihinkin, mutta sitä ei ole vielä testattu pienemmissäkään kilpailuissa.

Tammikuussa Australiassa kokoontui kilpakävelyn monikansallinen urheilijaryhmä, joka käsitteli IAAF:n komitean esityksiä ja nosti esiin huolia elektronisen sensorin luotettavuudesta ja vaikutuksista lajiin.

Ryhmä jätti IAAF:n komitealle liudan kysymyksiä, kuten mitä tehdään, jos sensori tai sen signaalin vastaanotin hajoaa kesken kilpailun, onko järjestelmää mahdollista huijata, mikä olisi lentoajan raja sekä kuinka tarkkaan ja luotettavasti siru sen ylipäätään tunnistaa.

Myös ennätysaikojen kohtalo ennen ja jälkeen järjestelmän mahdollisen käyttöönoton on kysymysmerkki.

Partasta arveluttaa järjestelmän hinta, joka sekin on vielä avoinna.

— Tuleeko sensori käyttöön pelkästään arvokisoihin, vai onko se käytettävissä myös ihan piirinmestaruustason kisoissa. Sääntöjen tulisi olla samat, oli kisan status mikä vain.

Uusimmat uutiset