Kolumni: Repsottaa kuin urheilupaikat Lappeenrannassa

Lauri Heino

Kimpiselle nousevat palvelukatokset retkottivat vielä rankoina katsojien takana alle 21-vuotiaiden maaottelussa Suomi—Ruotsi.
Kimpiselle nousevat palvelukatokset retkottivat vielä rankoina katsojien takana alle 21-vuotiaiden maaottelussa Suomi—Ruotsi.

Pelaajat olivat kansainvälistä tasoa, Kimpisen kenttä ei. Ennätysyleisön tunnelmaa työmaan keskellä pelaaminen ei latistanut, mutta Lappeenrannan kaupungin imagoon tuli silti taas lommo.

Kimpisen pääkatsomon remontissa oleva neljännes oli yleisöltä suljettu, eivätkä Kimpisen ensimmäiset kiinteät yleisöpalvelukatokset olleet vielä valmiit.

Epätasaisen nurmikentän laatukaan ei vastannut sitä, mitä Etelä-Karjalan jalkapalloilun ykköskentältä voisi odottaa.

Kyllä, parhaillaan peruskorjattavan katsomonosan on tarkoituskin valmistua vasta aivan Kalevan kisojen kynnyksellä.

Toisaalta se on työstössä siksi, ettei sitä katettu muun pääkatsomon kattoremontin yhteydessä ennen edellisiä Kalevan kisoja vuonna 2007. Siihenkin ryhdyttiin vasta, kun vanha katto oli romahtaa.

Eikä Kimpisen viimeistä pääkatsomon osaa olisi katettu nytkään, ellei Lappeenrannan Urheilu-Miehet olisi lyönyt jälleen kerran itseään likoon Kalevan kisojen järjestäjänä.

Eikä eilistä Suomi—Ruotsiakaan Lappeenrantaan kaupungin ansioilla saatu, vaan PEPOn tarmokkuudella.

Huippuyleisurheilua ei olisi nähty Kimpisellä ylipäätään vuoden 2006 jälkeen, ellei LUM olisi maksanut kaupungille 55 000 euron välirahaa mondo-pinnoitteen saamiseksi. Kaupunki olisi pannut radalle mielummin halvan novotanin.

Kaupungin virallinen suhtautuminen urheilutapahtumiin ja -toimintaan on tyly ottaen huomioon, että niitä järjestävät lappeenrantalaiset lappeenrantalaisille.

Kimpinen olisi jatkossakin ilman kiinteitä palvelukatoksia, elleivät LUM ja PEPO olisi niiden rakentamista ajaneet ja olleet valmiit osallistumaan puuhaan talkoovoimin.

Samaan tapaan Vanha kenttä sai palvelumökkinsä Pesä Ysien puhdilla, eikä sen katsomoakaan olisi katettu ilman Superpesiksen vaatimusta.

Veiteräkin on nikkaroinut Kisapuistoon mökkinsä, mutta yhä kattamaton katsomo siltä tosin on meinannut jo romahtaa.

Urheilutalossa pelaavat seurat toivoivat merkittäviä parannuksia palloiluhallin yleisötiloihin, mutta niitä ei säästösyistä tehdä.

Kisapuiston liigahallista tuskin tarvitsee sanoa mitään.

Kaiken taustalla on Lappeenrannan kunnallispolitiikan pitkä linja. Kaupungin liikuntapaikkaverkosto on hieno, mutta olosuhteet urheilutapahtumien järjestämiseen ovat yhtä ajanmukaiset kuin Maaherrankatu 15, joka parhaillaan irvistää Kimpisen-kävijät tervetulleeksi.

Kaupungin virallinen suhtautuminen urheilutapahtumiin ja -toimintaan on tyly ottaen huomioon, että niitä järjestävät lappeenrantalaiset lappeenrantalaisille. Poliittista tahtoa luulisi löytyvän omien puolesta.

On itse asiassa vaikuttavaa, kuinka laadukkaita tapahtumia Lappeenrannan urheiluseurat kykenevät yhä kaupunkilaisille tarjoamaan. Helpoksi kaupunki ei sitä niille tee.

Urheilun olosuhteet paranevat vain pakon edessä ja silloinkin mahdollisimman halvalla.

Anssi Silvennoinen

Osittain tuhoutunut Maaherrankatu 15:n talo on paitsi kaavoitustaistelun keskiössä myös vastapäätä Kimpisen urheilukeskusta.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan urheilutoimittaja