Kolumni: Jääpallofinaali päättyi taloudelliseen tasajakoon

Kalle Sipiläinen verkkokolumnikuva 2018
Kalle Sipiläinen verkkokolumnikuva 2018

Huh huh, kylläpä paiskasi ilmojenhaltija Kisapuistoon kunnon tuulenmyräkän. Suomen liput töröttivät vaakasuorina ja yksi kulmalipuista ei meinannut pysyä ensimmäisellä puoliajalla ollenkaan pystyssä.

Jääpallo on kuitenkin ulkoilmaurheilua, ja loppuotteluiden pelaaminen ympäri maakuntia on osoittautunut mainioksi ratkaisuksi. Moni varmasti muistaa, kun finaaleja hinkattiin muutaman uskollisen kannattajan edessä Helsingissä, vaikka loppuotteluparina olisi ollut Oulun Luistinseura ja Tornion Pallo-Veikot.

Nykyään pelit saadaan näkymään vähintään Yle Areenan kautta kevyemmälläkin kalustolla.

Kahdesti peräkkäin Lappeenrannassa, sitä ennen Porvoossa ja Mikkelissä pelatut loppuottelutt ovat muodostuneet oikeiksi kevättalven kansanjuhliksi. Monella vaihtuu suosikkilaji edes yhdeksi päiväksi, sillä finaalitapahtuma houkuttelee katsomoon myös niitä, jotka eivät talvista perinnelajia käy paikan päällä muuten seuraamassa.

Loppuottelun järjestämisessä ja markkinoinnissa lyhyt aikajänne aiheuttaa kuitenkin omat ongelmansa. Veiterän finaalivastustaja ratkesi vasta viikko sitten sunnuntaina ja lipunmyynti alkoi keskiviikkona.

Siinä vaiheessa SaiPa oli ehtinyt myydä omaan otteluunsa jo noin 3 000 lippua. Päällekkäisyyttä yritettiin välttää, mutta jääpalloliitto ja JPS eivät taipuneet ehdotukseen pelata finaali jo perjantai-iltana.

Viime kevään yleisömerestä jäätiin tuhat katsojaa. Ei 3 437 ole silti huono lukema jääpallo-ottelussa, kun muistetaan, että runkosarjapeleissä katsojia on paikalla yleensä muutama sata.

Jyväskylästä oli omat kannattajajoukkonsa, mutta paikalliset jääpallomiehet arvelivat, että Kampparit olisi tuonut Mikkelistä mukanaan tuhat omaa jännäriään ja kiinnostanut ehkä enemmän myös paikallisia katsojia.

Finaalin järjestää jääpalloliitto, mutta järjestelyt kuuluvat kotijoukkueelle. Liitto ei hääri kaikkein ahneimpana apajalla, sillä loppuottelun tuotoista se kuittaa vain kymmenen prosenttia.

Mestari saa 45 prosenttia, hopeajoukkue 20 prosenttia ja järjestävä seura 25 prosenttia. Tämänkertainen finaali päättyi siis taloudelliseen tasajakoon. 45 prosentin siivu molemmille.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan urheilutoimittaja.

Luetuimmat

Kommentoidut