Kolumni: Mr. Seefeld II

Kolumni: Mr. Seefeld II

Keskiviikko 27. helmikuuta on ympyröity paksulla tussilla moneen kalenteriin Suomessa. Iivo Niskanen puolustaa silloin 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmanmestaruutta, jota hän juhli kaksi vuotta sitten Lahdessa. Niskasen ykköshaastaja on helppo nimetä. Hän on tietysti Venäjän Aleksandr Bolshunov, joka paineli sunnuntaina samalla matkalla vastustamattomaan voittoon Cognen maailmancupissa. Nuori venäläinen päihitti Niskasen lähes 44 sekunnilla.

Kaksikko muodostaa MM-ladulle todella tulikuuman taisteluparin. Vuosi sitten Niskanen jätti Bolshunovin katselemaan perävalojaan Pyeongchangin 50 kilometrillä, minkä jälkeen venäläinen lateli vaikka minkälaisia selityksiä sille, miksi joutui tyytymään Etelä-Koreassa ainoastaan kolmeen olympiahopeaan ja yhteen pronssiin.

Mestaruuden uusiminen toisi Niskaselle epävirallisen Mr. Seefeld II -tittelin.

Bolshunov muun muassa väitti Niskasen käyttäytyneen ladulla epäurheilijamaisesti ja teeskennelleen uupunutta kymmenen kilometriä ennen maalia. Myös venäläisen suksihuoltaja sai kuulla kunniansa.

Vaikka ero kaksikon välillä oli Cognessa huima, vaaka voi kääntyä Niskasen puolelle ihan senkin takia, että Bolshunov hiihtää kisoissa todella tiukan ohjelman. 15 kilometriä on hänelle todennäköisesti jo neljäs startti Seefeldissä.

Mestaruuden uusiminen toisi Niskaselle epävirallisen Mr. Seefeld II -tittelin. Alkuperäinen Mr. Seefeld oli tietenkin Innsbruckin vuoden 1964 olympialaisten suomalaissankari Eero Mäntyranta (1937—2013). Hiihtolajit kisattiin tuolloin Seefeldin puolella, mutta Mäntyranta ei saanut titteliä olympiamenestyksensä ansiosta, vaan hänet valittiin paikkakunnan ihannemieheksi paikallisessa hotellissa järjestetyssä kilpailussa. Voitto oli ylivoimainen.

Paljon muutakin jännitettävää MM-kisoissa riittää. Ilonaiheisiin kuuluu Kerttu Niskasen toipuminen viime tingassa ylirasitustilasta yhdeksi mitaliehdokkaaksi. Krista Pärmäkoski ei ole yltänyt vielä tänä talvena aivan terävimmän kärjen vauhtiin, mutta on osannut viime vuosina kohdentaa parhaan kuntonsa juuri arvokisoihin.

Viesteissä Suomi tavoittelee aina vähintään himmeintä mitalia ja maitohappohelvetiksi kuvailtu parispritti on noussut sinivalkoisten uudeksi menestyslajiksi. Ilkka Herolan ja Eero Hirvosen ansiosta myös yhdistetyssä siinä on vahvat mitalisaumat. Ja ainahan voi käydä niin, että Matti Heikkinen hiihtää itsensä tajuttomaksi.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan urheilutoimittaja.

Luetuimmat

Kommentoidut